tiistai 22. joulukuuta 2020

Kiitos vuodesta 2020 - Poikkeuksellisen vuoden loppuajatukset toimiston väeltä kuultuna

Vuosi on kääntymässä loppupuolelle ja päättyvä vuosi 2020 jää varmasti historian kirjoihin monellakin tapaa hyvin erikoisena. Joululoman kynnyksellä ja vuoden päättyessä NL-Blogin haastattelupenkkiin ehti vielä loppukauden hulinoiden keskellä istahtaa koko toimiston väki. Toimiston pieni, mutta tehokas kolmikko oli toiminnan keskiössä koko vuoden ajan, mukana niin hyvissä kuin haasteellisissakin hetkissä... Mutta millaisilla ajatuksilla tätä eriskummallista vuotta ovatkaan päättämässä valmennuskoordinaattori Iida, seurakoordinaattori Veera ja toiminnanjohtaja Heli?

- - - - - -

Mitä sinulle on jäänyt mieleen päälimmäisenä tästä vuodesta?

Iida, valmennuskoordinaattori: Vuosi on ollut poikkeuksellinen ja varmasti jokainen on oppinut uusia tapoja toimia ja harjoitella. Tästä vuodesta jäi minulle valmennuskoordinaattorina erityisesti mieleen valmentajien ja toimijoiden periksiantamaton suhtautuminen etäharjoitteluun. Jokainen valmentaja lähti rohkeasti kehittämään omalle joukkueelle sopivaa tapaa harjoitella poikkeustilanteessa. Tämän lisäksi jäi tottakai mieleen se, kun päästiin käynnistämään syksyllä harjoittelu taas hallilla! 

Veera, seurakoordinaattori: Eipä sitä tammikuussa joululomilta palattua osannut aavistaa millainen vuosi on edessä. Alkuvuosi oli intoa täynnä ja toimistolla valmistauduttiin normaaliin tapaan kevätkauteen. Maaliskuussa tilanne kuitenkin muuttui äkillisesti ja hetken aikaa oli melko epätodellinen olo. Nyt kuitenkin tilanteeseen on jo sopeutunut ja rajoitusten kanssa on oppinut elämään. Loppujen lopuksi vuosi kului näin seurakoordinaattorin näkövinkkelistä katsottuna todella nopeasti!

Heli, toiminnanjohtaja: No kyllä päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, kuinka hienolla porukalla on saatu tämäkin vuosi viettää ja miten hienoja ihmisiä meillä seurassa on, niin harrastajina kuin toimijoinakin! Ei mikään helppo vuosi takana, mutta on ollut ilo nähdä pitkin vuotta kuinka meidän urheilijat, valmentajat ja kaikki seuratoimijat ovat olleet mukana suurella sydämellä!

Toiminnanjohtaja Heli (vas.), seurakoordinaattori Iida ja seurakoordinaattori Veera istahtivat joulun kynnyksellä pohtimaan yhdessä kulunutta vuotta


Mitä haasteellista poikkeuksellinen vuosi toi?

Iida: Varmasti yksi isoimmista haasteista monille oli se, kun ei päässyt näkemään joukkueita ja valmentajia kasvotusten. Yhdessä tekeminen ja joukkuekaverit ovat varmasti monelle se mikä motivoi harjoittelemaan ja tänä vuonna oltiin täysin uudessa tilanteessa, kun harjoittelua toteutettiin osittain itsenäisesti. Haasteita toi myös epävarmuus kilpailuista ja uusien kisarutiinien rakentaminen, aikaisempien pitkien kisapäivien sijasta. 

Veera: Tilanne oli kaikille uusi ja haasteellisinta oli epätietoisuus siitä kuinka tilanne etenee ja miten se vaikuttaa esimerkiksi harrastustoimintaan muun elämän ohella. Uutisia ja viranomaisohjeistuksia tuli seurata tarkasti sekä miettiä etukäteen kuinka seurassa valmistaudumme muuttuvaan tilanteeseen ja muuttuviin rajoituksiin. Pohdimme erilaisia koronatilanteeseen liittyviä skenaarioita ja niiden vaikutuksia meidän toimintaamme, jotta osaisimme reagoida niihin mahdollisimman nopeasti muun muassa tiedotuksen ja toimintatapojen suhteen.

Heli: Tämä vuosi toi uutta eteen sellaisella vauhdilla, että jokainen on varmasti saanut kokea jos jonkinmoisia muutoksia paitsi omassa elämässä, niin myös harrastuksenkin tiimoilta. Urheiluseuran näkövinkkelistä varmasti suurimmat haasteet tulivat talouden näkökulmasta eli kuinka ja millaisilla toimilla saadaan toiminta laadukkaasti jatkumaan ja mihin kaikkeen tämä vuosi vielä talouden näkökulmasta tulevaisuudessakin vaikuttaa. Olemme kuitenkin selvinneet hienosti ja vaikka isoa unelmaa lähivuosille kaavaillun hallilaajennuksen suhteen onkin jouduttu vähän lykkäämään pidemmälle tulevaisuuteen, jatkuu meidän perustoiminta ihan entisenlaisenaan isolla energialla.

Valmennuskoordinaattorin vuoteen mahtui paljon uutta, kuten valmennusmateriaalien kuvaamista valmentajien etätreenipankkiin. Toukokuussa Iida suunnitteli ja ohjasi yhdessä muiden NL-urheilijoiden ja valmentajien kanssa ulkojumpan Oulun Palvelutalon senioriasukkaille yhteistyössä Pohjola Sairaalan kanssa.


Mitä uusia ja positiivisia asioita tai toimintatapoja kulunut vuosi toi toimintaan?

Iida:  Vaikka vuosi on ollut haasteellinen, on tämä vuosi tuonut paljon hyviä uusia toimintatapoja! Uskon että jokainen on oppinut arvostamaan entistä enemmän normaalia treeniarkea ja yhdessä vietettyä aikaa. Tänä vuonna toteutettiin myös ensimmäiset etäkilpailut mikä oli huikea kokemus! Valmentajakoulutukset toteutettiin Suomen Cheerleadingliiton puolesta syksyllä etänä, mikä mahdollisti valmentajien laajan kouluttautumisen myös täältä meiltä Oulusta ilman matkakuluja toisille paikkakunnille. Myös uudet verkostoitumismahdollisuudet kuten liiton lanseeraama Cheerkeskiviikkoklubi on ollut mahtava uudistus missä on päässyt jakamaan ajatuksia muiden Suomen cheerleadingseurojen toimijoiden kanssa.

Veera:  Meillä on seurassa todella hyvä yhteishenki, mutta etenkin korona-aikana se korostui ja oli mahtavaa huomata, kuinka yhteistyö tiivistyi valmentajien keskuudessa. Harrastustoiminnan turvallinen jatkaminen näissä olosuhteissa edellytti toimintatapojen muuttamista ja uusien luomista. Joukkueet harjoittelivat osan vuodesta etänä, jolloin emme voineet toteuttaa kaikkia lajille tyypillisiä harjoitteita ja treenien sisältö vaati vielä tarkempaa suunnittelua. Hallilla otimme käyttöön uusia toimintatapoja muun muassa siivouksen ja hallilla olemisen suhteen. Uskon, että osa uusista toimintatavoista jää käytäntöön vielä myös tilanteen normalisoituessa myöhemmin tulevaisuudessa.

Heli: Heti ensimmäisenä nousee mieleen kaikkia koskettanut kunnon digiloikka, jonka ottivat myös urheiluseurat kaikkialla, olipa laji mikä hyvänsä. Myös ne valmennustyössä mukanaolevat henkilöt, jotka ennen olivat karsastaneet erilaisia teknisiä laitteita valmennuksen tukena (kuten vaikkapa minä itse), tekivät pakotetun hypyn tuntemattomille vesille ja tarttuivat viimeistään nyt tekniikan tuomiin mahdollisuuksiin etävalmennuksen kautta. Tätä teknistä osaamista ja uusia toimintatapoja tullaan varmasti hyödyntämään jatkossakin seuratoiminnassa ja valmennuksessa.

Seurakoordinaattorin päivät ovat kuluneet vauhdikkaasti seuran juoksevia asioita hoitaen. Mukaan on mahtunut myös "koronan tuomaa uutta", esimerkiksi toukokuun Instagram-haasteviikoille haasteiden kuvausta: Vasemmassa kuvassa kuvattiin materiaalia haasteeseen "stuntti oman pehmolelun kanssa".


Mistä olet erityisen ylpeä seuran tai sen toimijoiden toiminnassa?

Iida:  Olen ylpeä siitä yhteishengestä mikä on ollut käsinkosketeltavissa hallilla. Vaikka vuosi on ollut haasteellinen, jokainen harrastaja ja toimija on sopeutunut tilanteeseen upeasti. En voisi olla kiitollisempi meidän valmentajille, toimijoille ja omille urheilijoille tästä vuodesta!

Veera:  Olen todella kiitollinen kaikille seuran toimijoille siitä työstä mitä he ovat tänä vuonna seuran eteen tehneet. Vuosi on vaatinut jokaiselta joustavuutta sekä sopeutumista uuteen tilanteeseen. Olen ylpeä erityisesti meidän huikeista valmentajista, jotka ovat keksineet uusia hauskoja tapoja toteuttaa etätreenejä sekä motivoineet ja innostaneet harrastajia jatkamaan edelleen lajin parissa. Iso kiitos siis teille! <3 Lisäksi toteutimme seuran perinteisen kerran vuodessa tapahtuvan koko seuran varainkeruutempauksen, jossa tänä vuonna myimme Pilkkoset-tuotteita. Meidän jäsenet on huikeita ja varainkeruussa päästiin tavoitteisiin, ja ensi vuonna saadaan taas lisävaroja hallin ylläpitoon ja uusiin varustehankintoihin!

Heli: Ihan ensimmäiseksi olen eniten ylpeä meidän seuraväestä ja valmentajista,  kuinka he ovat ennakkoluulottomasti hypänneet tuntemattomaan, suoriutuen eteen heitetyistä haasteista upeasti tänä vuonna!

Toiseksi olen ylpeä siitä lähestymistavasta, jonka päätimme ottaa toiminnassa johtavaksi ajatukseksi koronavuodelle: Siinä missä tiedämme osan urheiluseuroista lähteneen järjestämään uudenlaisia lisämaksullisia palveluita omille jäsenilleen, me päätimme tehdä toisin. Koska koko vuosi on varmasti ollut myös osalle meidän jäsenistä taloudellisesti haastava, me lähdimme siitä ajatuksesta, että pyrimme tarjoamaan mahdollisimman paljon maksutonta lisätoimintaa arjen piristykseksi. 

Tästä päällimmäisenä mieleen on jäänyt iso ponnistus keväältä: Suomen ensimmäinen kokonaan Instragramissa käyty virtuaalikilpailu, jonka NLC ideoi ja joka oli osallistujilleen ilmainen. Kilpailun järjestelyt hoidettiin talkoohengessä. Suomen kärkikaartiin kuuluvista tuomareista koostuvat tuomarit antoivat jokaisella kierroksella osallistujille arvokasta palautetta. Jokainen hieno tuotepalkinto sarjoissa sijoittuneille saatiin lahjoituksina yhteistyökumppaneilta, jotka halusivat olla mukana tukemassa tätä innovatiivista tapahtumaa. Iso kiitos kaikille tästä uraauurtavasta virtuaalikilpailusta! Kilpailun muoto ja toteutus on saanut huomiota jopa meidän lajin Euroopan liitossa saakka, josta on kiinnostuneena kyselty kilpailun yksityiskohtia.

Samaan tapaan halusimme tuoda jouluiloa jäsenillemme nyt kauden päätteeksi, emmekä myyneet  minkäänlaisia maksullisia katseluoikeuksia virtuaalista Joulunäytöstä katsomaan; Joulunäytöskoosteen videolinkki jaettiin ilmaiseksi kaikille jäsenille, mikä on saanut paljon kiitosta! Lisäksi teimme isoja päätöksiä budjetoidessamme ensi vuotta ja linjasimme, että meidän seurassa jäsen- ja kausimaksut eivät ensi vuonna nouse, vaan taklaamme koronavuoden taloudellisia haasteita muilla keinoilla – Tästä linjauksesta olen erittäin ylpeä.

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä täytyy vielä mainita uuden 5-vuotisen strategian valmistuminen tänä syksynä. Haasteelliset ajat eivät pysäyttäneet meitä. Pidimme katseet tiukasti kohti tulevaisuutta ja siellä häämöttäviä seuran tavoitteita! Strategian kolme päävalintaa ohjaavat meitä seuraavan viiden vuoden aikana seuratoiminnassa kohti entistä parempaa lajiseuraa. 

Toiminnanjohtajan vuoteen mahtui monenlaista: Alkuvuosi sisälsi vielä osallistumista mm. liiton tapahtumiin paikan päällä. Helmikuun alussa solmittiin historiallinen yhteistyö ja Fitness-lajit tulivat osaksi seuran toimintaa itsenäisenä lajijaostonaan. Keväällä myös Heli pääsi tositoimiin kuvaamaan ja nauhoittamaan etätreenimateriaalia omalle juniorijoukkueelleen.


Millä mielin uuteen vuoteen? Mitä odotat eniten?

Iida:  Olen lähdössä vuoteen 2021 luottavaisin mielin! Odotan eniten yhteisten harjoitusten käynnistymistä, harrastajien ja valmentajien näkemistä sekä kevään kilpailuja!

Veera: Odotan uutta vuotta toiveikkaana ja toivon, että pääsisimme jatkamaan toimintaa keväällä lähes normaalisti. Rajoituksista ei varmasti aivan heti päästä luopumaan, joten voi olla, että esimerkiksi kevään kilpailut ja muut tapahtumat tullaan järjestämään eri tavalla kuin normaalisti ja odotan innolla, että pääsemme niitä suunnittelemaan!

Heli: Odotan, että pääsen näkemään ja aistimaan sitä samaa iloa ja energiaa hallilla, jota meidän jäsenet tuottavat jokaikinen päivä! Toivottavasti saamme jälleen myös tarjota uuden ja mahtavan liikuntaharrastuksen monille lajista kiinnostuneille oululaisille, kun Starttikurssit jälleen helmikuussa käynnistyvät! Ja tietysti, kun kilpacheerleading-ihmisiä ollaan, niin alkavaa kevään kilpailukautta tottakai odottaa myös innolla!


Terveisesti seuraväelle?

Iida:  Rauhallista joulua kaikille ja tsemppiä tulevaan kauteen!

Veera: Haluan toivottaa kaikille rauhallista joulunaikaa ja mahtavaa uutta vuotta 2021!

Heli: Hyvää joulua! Kiitos, että olemme saaneet elää tämän vuoden juuri teidän kanssanne! Täällä toimistolla Iida ja Veera ovat tehneet arjesta kevyttä ja työstä helppoa omalla energialla ja positiivisuudellaan, joten iso kiitos heille. Kaikki meidän valmentajat ja heidän universumiakin suurempi seurasydän näkyy kaikessa meidän toiminnassa, joten kiitokset heille ja menestystä uuteen vuoteen. Ja kaikki meidän upeat jäsenenet ja harrastajat: Tämä vuosi me muistetaan varmasti ikuisesti, mutta tehdään myös ensi vuodesta ikimuistoinen kovasti treenaamalla ja iloitsemalla liikunnasta cheerleadingin parissa!

---

Mitä tapahtuu? Seuraa kuulumisia:
- NLC nettisivut: cheer.northernlights.fi

maanantai 16. marraskuuta 2020

Näin Matleena pääsi naisten cheermaajoukkueeseen


Syyskuun alussa seuraamme kantautui todella mahtavia uutisia, kun cheerleadingin suomen naisten maajoukkue julkaisi listan valituista maajoukkueurheilijoista kaudelle 2020-2021! Naisten edustusjoukkueessa Timanteissa urheilevan Matleena Liedeksen unelmista tuli totta 1. syyskuuta, kun hän sai tiedon maajoukkueeseen pääsystä. Matleena kuvailee ensireaktiotaan uutisesta hämmentyneeksi, mutta iloiseksi! 

Matleena siirtyi junioreiden edustusjoukkueesta Helmistä naisten edustusjoukkueeseen Timantteihin tämän vuoden tammikuussa 2020. Hän saavutti upeasti heti ensimmäisenä aikuisharrastusvuotenaan paikan naisten maajoukkueessa ollessaan vasta 17-vuotias. Alla olevan haastattelun kautta pääset tutustumaan maajoukkueeseen hakuprosessiin, Matleenan kokemuksiin sekä vinkkeihin hakuun liittyen. 


Kuka olet? 

— Olen Matleena Liedes. Olen 17-vuotias ja opiskelen lukiossa toista vuotta. Urheilen ensimmäistä vuotta naisten maajoukkueessa ja seuramme naisten edustusjoukkueessa Timanteissa. Lisäksi treenaan ryhmästuntti NL Obsidianissa. 

Matleena syyskisoissa 2019 Helmien kanssa.


Miten päädyit cheerleading -lajin pariin? 

— Halusimme kaverini kanssa 9-vuotiaina aloittaa yhteisen harrastuksen. Muutamaa eri lajia kokeiltua päädyimme cheerleadingin pariin. Itse en ennen ekoja harjoituksia tiennyt lajista mitään ja järkytyinkin hieman, kun sain tietää, että treeneissä tehdään ihmispyramideja. 

Millainen on taustasi lajin parissa sekä seurassamme?

— Aloitin lajin vuonna 2012 seuramme silloisessa minien starttijoukkueessa Spinelleissä. Seuraavana vuonna siirryin Jadeihin. Oltuani vuoden Jadet-joukkueessa karsin seuramme edustusmineihin Safiireihin, joissa olin kolme vuotta. 
— Junioreihin noustessani hain Kristalleihin, joissa urheilin vuoden. Vuoden jälkeen karsin Helmiin, joissa olin kaudet 2018 ja 2019. Vuonna 2019 toimin myös yhtenä joukkueen kapteeneista. Nyt olen ensimmäistä vuotta Timanteissa. 

Matleena Safiirien kanssa syyskisoissa vuonna 2014. 

SM-kisat 2019 Helmien kanssa.


Millainen oli hakuprosessi naisten maajoukkueeseen? 

— Karsinnat maajoukkueeseen järjestettiin koronatilanteen vuoksi poiketen edellisistä vuosista etänä. Karsinta suoritettiin alkusyksystä. Aluksi piti täyttää karsintalomake, jossa tuli kertoa itsestään ja omasta motivaatiostaan. 
— Seuraavassa vaiheessa lähetettiin maajoukkuevalmentajille pyydetyt stunttitaidot sekä omat vaikeimmat akrobatiataidot videoituina. Sitten vuorossa oli Zoom-videopuhelun kautta pidettävät livetreenit. Treeneissä tuli olla itse järjestetty tila, jossa taidot voisi näyttää, sekä omavalintainen stunttiryhmä. Itse suoritin livetreenin Reeniksen tiloissa ryhmästunttini avustuksella. Puhelun aikana näytimme valmentajien pyytämän taidot. 
— Kahden päivän kuluttua Zoom-livetreenist oli yksilöhaastattelut, jonka jälkeen vuorossa oli 1,5 viikkoa odottelua, kunnes maajoukkueen kokoonpano julkaistiin. 

Millaisia taitovaatimuksia on naisten maajoukkueeseen hakeville? 

— Maajoukkueeseen hakeville ainoat vaatimukset olivat akrobatiassa arabiflikkivoltti ja paikaltaan voltti. Kaikki muut vaikeammat taidot olivat siis eduksi hakijalle. Stunteista oli hyvä osata level 5 ja 6 stunttitaidot. 

Millainen hakuprosessi oli mielestäsi? 

— Hakuprosessi oli mielestäni toimiva. Yleensä karsinnat on järjestetty Etelä-Suomessa, joten oli kätevä, kun karsinnan vuoksi ei tarvinnut matkustaa Taskilaa kauemmaksi. Toki hakuprosessi oli hieman stressaava, sillä koko elokuu meni jännittäessä karsinnan eri vaiheita. 

Ryhmästunt NL Obsidian.


Mitkä olivat fiilikset sillä hetkellä, kun sait tietää uutiset? 

— Olin itse asiassa treeneissä, kun sain tietää maajoukkueeseen pääsystä. Olimme joukkueen kanssa siirtymässä lajitreeneistä fysiikkatreeneihin lenkille. Vilkaisin puhelintani ja huomasin, että olin saanut viestejä NMJ eli naisten maajoukkueen 2021 WhatsApp-ryhmästä. Yllätyin hieman ja avasin välittömästi sähköpostini, jossa oli onnittelut naisten maajoukkueeseen pääsystä. Olin toki iloinen, mutta enimmäkseen hämmentynyt. Tilanteesta erityisen vaikean teki se, että maajoukkueeseen valituilla oli vaitiolovelvollisuus seuraavaan päivään saakka, joten en voinut kertoa maajoukkueeseen pääsystä joukkuelaisilleni. 

Miten läheisesi reagoivat, kun saivat tietää uutiset? 

 — Kaikki olivat iloisia puolestani ja onnittelivat minua kovasti. Maajoukkueeseen pääsyni tuli heillekin yllätyksenä, sillä olin kertonut maajoukkueeseen karsimisesta vain muutamimlle. 

Miten maajoukkueharjoittelu toteutetaan nyt tulevan vuoden aikana? 

— Syksyllä harjoittelu toteutetaan pääosin pienryhmissä. Alkusyksystä treenasimme koko joukkueen kanssa kaksi kertaa leirin ja pyramiditreenin muodossa. Keväällä pienryhmäharjoittelun lisäksi koko joukkueen kanssa treenaamme kuudella viikonloppuleirillä, jotka järjestetään Vierumäellä. 


Naisten maajoukkue on syksyllä aloittanut harjoittelun kohti ensi kevään USA:ssa järjestettäviä MM-kilpailuja. Ensimmäinen maajoukkuleiri pidettiin lokakuun alkupuolella Vierumäellä. Ensimmäisellä leirillä maajoukkueurheilijat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja aloitettiin välittömästi uusien taitojen harjoittelu kohti maajoukkueen kilpailuohjelmaa. Matleena kuvaa ensimmistä maajoukkueleiriä antoisaksi. 


Millainen oli maajoukkueen ensimmäinen leiri? 

— Maajoukkueen ensimmäinen leiri sujui hyvin. Jännitin todella paljon leirille menoa, mutta kaikki ottivat minut hyvin vastaan. Leirillä treenasimme lajitaitoja hauskan pitoa unohtamatta. Ensimmäinen leiri osottautui melko raskaaksi, sillä kaikki oli niin uutta ja opittavaa oli paljon. Maajoukkueen toimintatavat erosivat paljon siitä mihin olin tottunut. Kokonaisuutena leiri oli todella antoisa ja hauska. 

Kuva maajoukkueen ensimmäiseltä leiriltä Vierumäellä.


Mitä vinkkejä antaisit maajoukkueeseen hakemisesta unelmoiville? 

— Suosittelen treenaamaan paljon stuntteja sekä akroa omalla ajalla. Itselläni maajoukkuerinkileiri oli todella suuri apu, sillä siellä sain paljon vinkkejä koskien maajoukkueeseen hakemista. Lisäksi kannattaa seurata somessa laajasti eri joukkueita ja urheilijoita. Niistä saa paljon motivaatiota ja ideoita omatoimiseen treenaamiseen. 


Cheermaajoukkuerinkileirejä järjestetään Suomen Cheerleadingliiton toimesta yleensä vuosittain. Maajoukkuerinkileirille urheilija hakee yksilöurheilijana omalla hakemuksellaan. Leireillä pääteemoina on akrobatiataidot ja stunttitekniikat. Maajoukkuerinkileirille valitaan urheilijoita, joilla on tahtotila olla mukana lähivuosien maajoukkueprojektissa. Leirille valitut urheilijat saavat kommentteja tekniikastaan sekä vinkkejä taitojen edelleen kehittämiseksi. Naisten cheermaajoukkueen valmentajat ovat mukana leirityksen suunnittelussa ja läsnä myös osan leiristä. 



Mitä odotat eniten tulevalta vuodelta? 

— Odotan innolla kaikkia uusia kokemuksia ja erityisesti kevättä, jolloin päsemme koko joukkueella treenaamaan. Toivon todella, että MM-kisat voidaan järjestää jossain muodossa koronatilanteesta huolimatta. 

Mitä sinulle kuuluu nyt? 

— Minulle kuuluu hyvää. Odotan innolla joulukuussa järjestettäviä Glory-kisoja, jolloin pääsemme Timanttien kanssa kisaamaan pitkästä aikaa. 

Terveisesi NL-perheelle? 

— Tsemppiä kaikille syyskauden loppuun! 


Suomen naisten maajoukkue kilpailee USA:ssa Floridan Orlandossa MM-kilpailuissa huhtikuussa 2021, mikäli tämänhetkinen maailmanlaajuinen pandemia ei estä kilpailujen järjestämistä. Haluamme vielä kertaalleen onnitella Matleenaa maajoukkueeseen pääsystä! Jäämme innolla seuraamaan Matleenan matkaa maajoukkueessa sekä odottamaan, mitä kaikkea naisten maajoukkue mahdollisesti tuo MM-kisamatolle tulevana vuonna! 

perjantai 16. lokakuuta 2020

Petran polven tarina – Tapaturman sattuessa laadukkaalla hoitopolulla on oikeasti väliä


Urheilun tapaturmat eivät tule kello kaulassa vaan ihan yllättäen, tämän tietää Northern Lightsin junioriurheilija Petra. Petra on junioreiden edustusjoukkueen Helmien urheilija ja iältään 14 vuotta. Nuoresta iästä huolimatta Petralla on takana jo monta cheerleadingin harrastusvuotta.

— Aloitin cheerleadingin tammikuussa 2016 ollessani 9-vuotias. Ensimmäinen cheerjoukkueeni oli Cheerstartti Minit, jossa olin puoli vuotta. Sen jälkeen siirryin Spinelleihin ja vuoden 2017 olin B-mineissä Rubiineissa. Rubiineista siirryin minien edustusjoukkueeseen Safiireihin vuonna 2018 ja sitten nousin junnuihin ja Helmiin vuonna 2019, jossa olen siis edelleen, kertoo Petra.

Petran mielestä hienoa cheerleadingissa on se, että aina voi kehittyä ja oppia uutta. Monipuolisessa lajissa on paljon treenattavia osa-alueita. Omana lempi osa-alueenaan Petra mainitsee stunttien harjoittelun ja niistä erilaiset pyörivät stuntit. Parhaita juttuja lajin parissa ei tarvitse kauaa miettiä:

— Parasta mun joukkueessa on parhaat joukkuekaverit ja valmentajat, meidän huippu joukkue, Petra toteaa.


Petra urheilee NL Pearls -edustusjoukkueessa


Petran Heidi-äidin mielestä cheerleading on haastava ja monia taitoja vaativa laji. 

— Kyllä äidin näkökulmasta tämä on myös aika hurja ja jännittävä laji! Cheerleadingia on todella mahtavaa katsoa ja ohjelmat ovat mykistäviä, ei voi kuin ihailla niitä taitavia suorituksia. Parasta lajissa on se, että näkee, kuinka tytär nauttii onnistumisista ja saa olla mukana ihan huipussa joukkueessa, jossa on hyvä henki. Lajissa on myös mahdollisuus kehittyä koko ajan. On ollut hienoa seurata tyttären huimaa kehitystä näiden vuosien aikana, summaa Heidi.

Useamman vuoden ajalta harrastus on tuonut Petralle myös ison määrän hienoja kilpailumatkoja ja –kokemuksia cheerleadingin parissa. Lajin kilpailutapahtumat ovat aina elämyksellisiä kokemuksia oman joukkueen kanssa. Viime talvena Petra palasi kuitenkin kilpailuista loukkaantuneen polven kanssa takaisin kotiin.

— Olin kisamatkalla ja loukkasin polven, mutta onneksi vasta kisasuorituksen jälkeen. Olin odottamassa joukkueen kanssa palkintojenjakoa ja istuin polvieni päällä. Kun olin nousemassa ylös, polvessani muljahti jotain ja se lukittui.

Petralla on cheerleadingin vakuutuksellinen kilpailulisenssi, jossa on OP Pohjolan Sporttiturva-vakuutus. Vakuutus korvaa myös kilpailumatkoilla sattuneet tapaturmat ja selkeä Pohjola Sairaalan hoitopolku ohjasi helposti tapaturman jälkeen eteenpäin. Heidi-äiti on ollut todella tyytyväinen Pohjola Sairaalasta saatuun hoitoon:

— Pohjola Sairaalan hoitoketju toimi erinomaisesti. Kaikki meni todella sujuvasti ihan ajanvarauksesta lähtien. Ensimmäisen ajan ortopedille sai todella nopeasti ja siitä yhtä nopeasti saimme ajan magneettikuvaukseen. Aivan pian kuvauksen jälkeen ortopedi jo soittelikin takaisin ja kertoi hoitosuunnitelman polven vammaan. Pian tytär olikin jo menossa polven tähystystykseen, joka sujui hyvin. Polvesta löytyi nivelkalvon repeämä ja lisäksi polvikierukkaa korjailtiin. 


Äidin sanoin ”palvelu pelasi Pohjola Sairaalassa: Ruokalistalta sai toivoa mieluista ruokaa ennen operaatiota ja yllättäen neiti valitsi pizzaa!”

Urheilijalle yhtä suuressa ja tärkeässä roolissa on itse operaation lisäksi myös kuntoutuminen. On paljon väliä sillä, kuinka huolellisesti kuntoutus hoidetaan ja että sitäkin koordinoivat osaavat ammattilaiset. Paluu harjoituksiin tapaturman jälkeen on aina jännä paikka.

— Operaation jälkeen polvea kuntoutettiin fysioterapiassa, jota oli noin 10 kertaa 1-2 viikon välein. Tytär sai ammattilaisilta todella laadukasta ja hyvää hoitoa, ja henkilökunta oli myös erittäin ystävällistä. Toki kuntoutuminen on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä. Tytölle on ollut kova paikka, kun ei voinut treenata aluksi pitkään aikaan. Polven operaatio sattui onneksi hyvään saumaan keväällä, kun koronan takia lajiharjoitukset ei muutenkaan pyörineet normaalisti hallilla. Hieman tyttöä alkuun pelotti, kuinka treenit sujuvat pitkän tauon jälkeen, mutta nopeasti tyttö pääsi taas treenin makuun kiinni ja nyt treenaa jo ihan täysillä, iloitsee Heidi-äiti.


Kuntoutus sujui vauhdikkaasti Pohjola Sairaalan osaavien fysioterapeuttien ohjaamana.

Petra teki huolellista työtä kuntouttaessaan polvea, tavoitteena päästä mahdollisimman pian takaisin lajin pariin:

— Tein minulle annettua fysioterapiaohjelmaa myös kotona kuntoutuksen aikana. Kesän jälkeen pääsin taas jatkamaan treenausta ja alkuun tosiaan jännitti miten polvi kestää, mutta kaikki on sujunut onneksi hyvin! Nyt olen pystynyt treenaamaan ihan normaalisti, eikä polvi ole enää kipeä.

Nuoren urheilijan arki rullaa jälleen normaalisti ja joukkueen kanssa on syyskauden harjoittelu kovassa käynnissä. Tavoitteet ovat korkealla, kun junioreiden edustusjoukkue Helmet harjoittelee kohti kevään varsinaista kilpailukautta. 

Sitä ennen on luvassa yksi valmistava kilpailu joulukuussa, joka onkin on aivan uusi kilpailukokemus. Kilpailu järjestetään niin sanottuna digisatelliittina eli kilpailuohjelma esitetään Oulun kuvauslokaatiossa kameralle, josta se välittyy suorana streaminä koko maan katsojille ja Helsingissä istuvalle tuomaristolle arvosteltavaksi. Samaa kilpailua käydään myös kahdesta muusta kuvauslokaatiosta Jyväskylässä ja Helsingissä samanaikaisesti. Petra lähettää terveisiä kaikille harrastajille:

— Zemppiä ja treeni-iloa kaikille harrastajille!



- - - - - -

Petran joukkueen Helmien menoa voit seurata Instagramissa: @nlpearls

NLC:n ja Pohjola Sairaalan selkeän hoitopolun löydät tästä linkistä: https://cheer.northernlights.fi/@Bin/1327324/NLC++hoitopolku.pdf



maanantai 7. syyskuuta 2020

Lajin parissa ulkomaille - Seuran entinen harrastaja kertoo kokemuksistaan Australiassa!

 

Oletko joskus miettinyt, että millaista cheerleading mahtaa olla ulkomailla? Oletko haaveillut lähteväsi koulun yhteydessä vaihtoon tai opiskelujen jälkeen vaihtovuodeksi ulkomaille? Lajia ei tarvitse jättää tauolle ulkomaille siirtymisestä huolimatta, sillä cheerleading avaa ovet myös maailmalle. Cheerleading lajina on alun perin lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista ja on sittemmin valloittanut urheilijoiden sydämiä ympäri maailman. Laji on levinnyt laajalle ja nykyään lajin harrastaminen on mahdollista yhä useammissa maissa. Haastattelimme seuran entistä pitkäaikaista harrastajaa Jenniä, joka päätyi Australiaan lukion jälkeen vaihtovuodeksi ja kokeili lajia myös uudessa maassa. 

- - - -

 

Kuka olet?


  Olen Jenni Lehtonen, 21 -vuotias urheilija Oulusta. Olen entinen Northern Lightsin harrastaja ja asun tällä hetkellä toista vuotta Australiassa.


Miten päädyit cheerleadingin pariin?


  Olen aina ollut aktiivinen persoona, joka rakastaa urheilla ja kokeilla uusia juttuja. Harrastinkin useita eri lajeja nuorempana. Näin joskus musiikkivideolla cheerleadereita ja kiinnostus kokeilla lajia heräsi. Yhtenä päivänä sitten, kun olin leikkimässä kaverin kanssa, totesin, että haluan harrastaa cheerleadingia ja sen enempää miettimättä juoksin kotiin kertomaan tämän äidille, joka ilmoitti minut alkavaan joukkueeseen. Kun treenit alkoi, oli minulle heti selvää, että tämä on se minun juttuni ja pikkuhiljaa cheerleadingista tuli minulle enemmänkin elämäntapa kuin harrastus.


Vasemmalla Jenni Timanteissa vuonna 2016 sekä oikealla Australian mestaruuskisoissa ensimmäisen sijan ja Worlds -edustusoikeuden voittaneena. 


Millainen on taustasi lajin parissa ja NL:ssä?


  Aloitin lajin vuonna 2008 eli olen nyt harrastanut noin 12 vuotta, joista ensimmäiset 10 harrastin NL:ssä. Aloitin Rubiineissa, joista siirryin edustusjoukkueeseen Safiireihin ja siitä edelleen Helmiin ja lopulta Timantteihin, ja viimeisen vuoteni NL:ssä harrastin Titaniiteissa. Tämän lisäksi olin myös ryhmästuntissa (Revolution) ja HipHopCrewssa. Aloitin cheerurani nostajana, mutta noustessani Timantteihin vaihdoin nousijaksi ja sitä paikkaa teen edelleen.

 

Jenni aloitti harrastuksen jo pienenä. Vasemmalla kuva Jennistä Rubiineissa vuonna 2009 ja oikealla Helmissä vuonna 2013.  


Miten päädyit lähtemään ulkomaille? 


  Olen aina rakastanut matkustelua ja minulla olikin pitkään mielessä lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa. Muuttaminen yksin vieraaseen maahan oli pelottava ajatus, mutta halu kokea uutta ja nähdä maailmaa oli kova. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 enkä vielä tiennyt, mitä haluaisin jatkossa opiskella, joten päätin että jos ei tule yllättäviä käänteitä, lähden ulkomaille. Harrastin sen kauden loppuun ja tein kovasti töitä, jotta minulla olisi tarpeeksi rahaa lähteä. Vuoden loppuun mennessä tein lopullisen päätöksen ja ostin lentolipun.


  Australia on pienestä pitäen ollut yksi minun lempipaikoistani ja sinne muuttaminen oli aina ollut suuri haave, joten kohdemaan valinta oli helppo. Seuraavaksi piti valita kaupunki ja cheerleading tuli tässä apuun. Halusin ehdottomasti jatkaa cheerleadingia, joten googlasin harrastusmahdollisuuksista Australiassa - Melbourne vaikutti lupaavalta, joten päätin muuttaa sinne.


  Alun perin minulla oli tarkoitus olla ulkomailla vuosi ja palata sen jälkeen Suomeen, mutta rakastuin tähän paikkaan ja ihmisiin täällä. Lisäksi minulle tarjottiin mahdollisuuksia joista en halunnut kieltäytyä, joten päädyin pidentämään viisumiani ja jäämään toiseksikin vuodeksi. Olen siis edelleen Melbournessa ja tällä hetkellä näyttää siltä, että saatan jäädä tänne vieläkin pidemmäksi aikaa. Tietenkin täytyy seurata tilannetta, koska koronapandemia on muuttanut suunnitelmia jo useamman kertaa, joten mikään ei ole varmaa vielä.


Yläilmoissa kilpailuissa
 

Missä seurassa harrastat Australiassa?


  Harrastan Southern Cross Cheerleading -seurassa ja joukkueeni on Legacy (international open coed level 7). SCC on suhteellisen uusi seura (perustettu 2010), mutta se on nopeasti kasvanut yhdeksi Australian tunnetuimmista ja menestyneimmistä seuroista.

 

Miten päädyit kyseiseen ulkomaalaiseen Cheerleading -seuraan?


  Aiemmin sanoin, että valitsin Melbournen sen cheerleadingmahdollisuuksien perusteella. SCC oli suurin syy tähän valintaan. Olin jo pitkään harrastanut ja kilpaillut korkealla tasolla (Timantit, Titaniitit ja Revolution level 6) ja halusin jatkaa samalla tasolla. Kun tutkin cheerleadingseuroja ja -joukkueita Australiassa, nousi SCC ylitse muiden. Seurasta löytyy paljon kovatasoisia joukkueita ja omaan tähtäimeen osui Legacy. Kovatasoinen level 7 joukkue, jolla menestystä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Laitoin seuran omistajalle ja kyseisen joukkueen valmentajalle Eddie Daveylle viestiä jo ennen kuin lähdin Australiaan ja kysyin mahdollisuudesta karsia joukkueeseen. Olin hieman epävarma, pääsisinkö joukkueeseen, koska kyseessä on sekajoukkue ja minulla oli kokemusta vain naisten joukkueessa olosta. Lisäksi saapuessani Australiaan, oli heillä jo uusi joukkue valittu ja kausi alkanut, joten tulisin mukaan kesken kauden. Kun lopulta saavuin Melbourneen, järjestettiin minulle karsintatilaisuus ja pääsin haluamaani joukkueeseen. Heti ensimmäisistä treeneistä lähtien tunsin oloni tervetulleeksi ja osaksi suurta perhettä!



Millaisia kokemuksia olet saanut lajin parissa ulkomailla? 


  Olen saanut paljon huikeita kokemuksia enkä tiedä edes mistä aloittaa. Kaikki hetket täällä, niin lajin parissa kuin muutenkin on eräänlaista kokemista, enkä vaihtaisi niitä mistään hinnasta. Aluksi pelkät treenit olivat jo melkoinen kokemus. Niin paljon uutta ja erilaista, ja totuttelin vielä vieraan kielen käyttämiseen. Siihen tottui nopeasti ja sitten alkoikin jo kisakausi: Treenit kovenivat ja Australian lämmössä treenaaminen on hikistä hommaa. Joskus saatoimme treenata keskiyöhön asti tai vielä kisa-aamuna ennen kisapaikalle lähtöä. Teimme myös useita esiintymisiä erilaisissa tapahtumissa ja ne ovat olleet hauskoja kokemuksia, sitä kautta olen päässyt näkemään upeita paikkoja Melbournessa


  Olen päässyt kilpailemaan kaikissa kilpailuissa, joihin olemme osallistuneet ja kilpailut ovatkin olleet yksiä parhaimmista kokemuksistani täällä! Varsinkin kisamatka Gold Coastille on jäänyt mieleen. En ollut koskaan aiemmin käynyt Gold Coastilla ja se on upea paikka. Tuntui kuin olisin ollut lomalla joukkueeni kanssa. Teimme ensimmäisenä kisapäivänä yhden virheen ja toisena päivänä puhtaan suorituksen (hit zero) ja olimme todella tyytyväisiä siihen, miten kisat menivät. Tämän lisäksi kisaaminen Australian mestaruuskisoissa, niiden voittaminen, Worlds -edustusoikeuden saaminen ja pääsy Worlds -kisajoukkueeseen ovat olleet kokemuksia, jotka ovat listani kärjessä. Olin myös todella lähellä päästä toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani kilpailla IASF Cheerleading Worlds -kilpailuissa, joihin meidän oli tarkoitus osallistua keväällä 2020... mutta kisat valitettavasti peruttiin koronan takia.


Jenni joukkuekavereidensa kanssa kilpailumatkalla Golden Coastilla vuonna 2019.


Eroaako suomalainen cheerleading Australialaisesta?


  Australiassa keskitytään pääosin All Star -cheerleadingiin, joka eroaa suomalaisesta cheerleadingista. Suurimpina eroina sanoisin erilaisen kilpailualustan ja sen, että All Star -ohjelmissa ei ole huutoa. Täällä akrobatialla on suurempi merkitys ja säännöt ovat hieman erilaiset verrattuna suomalaiseen cheerleadingiin. Esimerkiksi Suomessa kielletyt tuplakierrevoltit akrobatiassa ovat täällä sallittuja. Lisäksi All Star -cheerleadingissa esiintymiseen ja ohjelman näyttävyyteen panostetaan todella paljon: Tämän takia kilpailuissa näkee enemmän siistejä ja puhtaita suorituksia, mitä olin tottunut Suomessa näkemään. Australiassakin on Suomen tyylistä cheerleadingia, mutta sen osuus on huomattavasti pienempi ja joukkueet ovat enimmäkseen koulujen joukkueita, joissa niiden opiskelijat harrastavat.

 

Onko kilpaurheilukulttuurissa eroja maiden välillä?


 En osaa muiden lajien puolesta sanoa, mutta cheerleadingissa kyllä. Luulen, että erot johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että kyseessä on cheerleadingin eri tyylit. All Star -cheerleading keskittyy erityisesti kilpailemiseen ja kilpailuja onkin täällä paljon enemmän verrattuna Suomeen ja osa kilpailuista ovat kaksipäiväisiä. Suomessa saatoimme syyskauden aikana käydä 1-2 kilpailuissa SM-kilpailujen lisäksi. Täällä kävimme samalla aikavälillä 7:ssä eri kilpailuissa. Kisapäivän aikataulutus on myös todella tarkkaa ja nopeaa, ja lämmittelystä matolle mentäessä ei turhaan aikailla. Usein kisapaikalle saapumisesta parin tunnin jälkeen on jo suoritus ohi ja odotellaan palkintojenjaossa. Täällä kilpailuissa voi myös voittaa edustusoikeuksia muihin kilpailuihin. Esimerkiksi Australian mestaruuskisojen jälkeen järjestettävä Pinnacle on kutsukilpailutapahtuma, johon saa osallistua vain jos on voittanut edustusoikeuden aiemmista kilpailuista, joissa edustuksia on jaettu. Kilpailuissa voi myös voittaa erilaisia titteleitä (grand champions, top tier gyms yms.) ja rehellisesti sanottuna en itsekään ole vielä täysin perillä kaikista titteleistä, joita on mahdollisuus saada.


All Star -cheerleadingissa panostetaan näyttävyyteen. Kuva Legacy -kilpailuista vuodelta 2019.


Oletko oppinut tai saanut jotain uutta lajin parissa ulkomailla?


 Olen saanut upeita kokemuksia, ystäviä ympäri maailmaa, paljon kisa- ja esiintymiskokemusta ja jatkuvasti opin jotain uutta. Lajitaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja varsinkin akrobatiassa osaan nyt keskittyä parempaan tekniikkaan ja suorituspuhtauteen. Osaan myös katsoa cheerleadingia eri tavalla nyt, kun minulla on kokemusta eri tyyleistä ja huomaan ohjelmissa asioita, joihin en ennen olisi kiinnittänyt huomiota. Yksi asia mitä olen oppinut täällä rakastamaan, on All Star -tyylinen esiintyminen ja se, kuinka paljon siihen kiinnitetään huomiota. Toivoisinkin, että suomalaisessa cheerleadingissa voitaisiin ottaa siitä hieman mallia ja kilpailuissa nähtäisiin yhä enemmän siistejä ja näyttäviä suorituksia.

 

Mitä sinulle kuuluu nyt?


 Minulle kuuluu nyt ihan hyvää. Tämä vuosi ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti ja täällä on vielä aika huono tilanne koronapandemian kanssa. Olemme edelleen sulkutilassa, joka meinaa sitä että liikkumista kodin ulkopuolelle on rajoitettu rajusti, emmekä siis ole saaneet palata treeneihin muuten kuin virtuaalisesti. Kaipuu päästä stunttailemaan, näkemään joukkuekavereita ja ylipäätään treenaamaan muualla kuin kotona on kova.  Lisäksi Worldsien ja monien muiden suunnitelmien peruuntuminen harmittaa, mutta nyt minulla on ollut aikaa keskittyä muihin asioihin, joille ei välttämättä aiemmin ole ollut aikaa treenien ja töiden ohella. Minulla on myös hyvä tukiverkko niin täällä kuin kotona Suomessakin, joiden avulla olen onnistunut pysymään positiivisena vaikeina aikoina. Omalla tavallaan pandemian kokeminen on lähentänyt minua entisestään joukkueeni ja läheisteni kanssa. Tilanne alkaa jo näyttää paremmalta, joten toiveikkaana odotan paluuta treeneihin ja normaalimpaan elämään.



Mitkä ovat neuvosi sellaiselle harrastajalle, joka harkitsee ulkomaille lähtöä?


 Jos vain on halua ja mahdollisuus, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään ulkomaille! Se on kokemus, jota on vaikea sanoin selittää ja se täytyy vain itse kokea. Ulkomailla oppii niin paljon itsestään ja erilaisista kulttuureista ja tapaa paljon erilaisia ihmisiä, joista tulee ikuisia ystäviä. Ennen lähtöä kannattaa tutustua kohdemaan harrastusmahdollisuuksiin, koska cheerleadingtyyli vaihtelee maittain. On hyvä olla avoin ja varautua hieman erilaiseen treenaamisen, koska eroja maiden välillä ja valmennustyyleissä löytyy. 


— Jos tähtäimessä on erityisesti All Star cheerleading, on hyvä ottaa huomioon, että siinä akrobatialla on suurempi rooli ja se saattaa ratkaista pääseekö joukkueeseen vai ei. Lisäksi All Star -cheerleading on aika kallista verrattuna Suomen cheerleadingiin ja kilpailukaudella treenit ovat kovia, joten nämä asiat olisi hyvä ottaa huomioon, jos suunnittelee kilpajoukkueeseen karsimista. Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä valmentajiin/ seuroihin ja kysellä harrastusmahdollisuuksista ja joukkuevaihtoehdoista. Jokaiselle varmasti löytyy sopiva joukkue ja karsinnoissa vain täytyy luottaa itseensä ja tehdä parhaansa. 

 

Terveisesi NL-perheelle?


Tsemppiä kaikille treeneihin ja elämään niiden ulkopuolella! Tämä vuosi ei ole ollut helpoin, mutta kaikesta selvitään. Nauttikaa treeneistä ja toistenne seurasta, koska koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisistanne ja pitäkää lippu korkealla. Terveisiä Australiasta ja ihanaa syksyä sinne Suomeen!


Jenni SM-kilpailuissa Titaniittien kanssa vuonna 2018

perjantai 22. toukokuuta 2020

Arki muuttui kertaheitolla - Ajatuksia kuusihenkisen perheen korona-arjesta ja etätreenaamisesta

Koronakevään haastattelusarjassa pääsemme vielä kuulemaan varsinaisen cheerleadingin monitoiminaisen mietteitä. Riitta kertoo millaista on korona-arki kuusihenkisessä perheessä, jossa kaikki harrastavat liikuntaa eri muodoissaan ja perheestä löytyy useita cheerleadereitä!

- - - -

Kerro itsestäsi, kuka olet ja mitä teet?

— Olen Riitta Peltola, harrastaja, harrastajien äiti ja joukkueenjohtaja. Minulla on siis monta roolia seurassa, harrastan itse Kvartseissa ja ryhmästunt Legendaryssa, ja lisäksi toimin junioreiden edustusjoukkueen Helmien joukkueenjohtajana. 

Kerro perheestäsi? Kuinka moni perheessä harrastaa cheerleadingiä?

— Perheeseemme kuuluu  mieheni ja minun lisäkseni kuuluu 9- ja 15-vuotiaat tytöt Ilona ja Venla, sekä 11- ja 12-vuotiaat pojat Veikka ja Joel. Sekä tietysti 1-vuotias koiramme Jusu.
— Perheessämme on siis kolme cheerleaderia, Ilona harrastaa tällä hetkellä Jadeissa ja Venla Helmissä. 


Riitan perheen kaikki kolme cheerleaderiä odottavat jo kovasti poikkeusaikojen päättymistä.

Kaikki ovat olleet kevään aikana uuden ja ihmeellisen äärellä... Kuinka teidän perheessä on lähtenyt etätreenailu sujunut?

— Meidän perheessämme urheilu eri muodoissaan on isossa osassa. Ennen koronaa yhtäkään yhteistä vapaa-iltaa ei perheessä ollut, etenkään näin keväisin: Salibandyssa, jota perheessä harrastaa pojat ja Ilona ja jota mieheni valmentaa, on yleensä sarjakausi kiivaimmillaan. Sama tilanne on yleensä myös jääkiekossa, jota vanhempi poika harrasti. Reilut pari kuukautta sitten meilläkin oli siis yhtäkkiä edessä valtava elämänmuutos, kun kaikki pysähtyi kuin seinään. Alun hienoisen järkytyksen jälkeen päästiin erityisesti cheerleadingin osalta hienosti etätreenaamiseen makuun ja muut siirtyivät omaehtoisen urheilun pariin. 

Missä teidän perheessä etätreenejä tehdään? 

— Kiitos pienen, mutta reippaan koiramme Jusun, meillä koko perheen treeneihin kuuluu olennaisena osana lyhyemmät ja pidemmät lenkit, varsinkin näin kevään edetessä on kiva tehdä peruskuntoa ulkona. Huonompia kelejä varten meillä on kotikuntosali helposti käyttöönotettavissa varsin keskeisellä paikalla keskellä taloa aulassa. Sisällä kuntopyöräillään, joogataan ja tehdään lihaskuntoa.  Akrotreeniä varten airtrack oli pysyvästi aulassa, mutta nyt kelien lämmettyä patjat ja tramppa ovat kovalla käytöllä ulkona. Molemmilla tytöillä on kerran viikossa joukkueen yhteinen etätreeni, jonka kukin tekee oman huoneen rauhassa, muutoin joukkueen etätreenejä tehdään myös ulkona. 

Mitä haasteita etätreeneissä on ollut toteuttaa niitä kotona?  

— Etätreenit on olleet tosi helposti toteutettavissa kotona ja valmentajat on olleen hyvin luovia kehitellessään erilaisia tapoja treenata kotona. Nyt kun tilanne on venynyt jo aika pitkäksi, alkaa kuitenkin kaikilla olla jo kovin ikävä joukkuekavereita ja ihan oikeaa lajitreeniä, toivottavasti pian päästään jo senkin pariin!


Hyvin pyörii! Volttiharjoittelu on sujunut keväällä kodin aulassa.

Mitä positiivisia juttuja ja ajatuksia on tämän kevään etätreenaamisesta syntynyt?

— Korona-aika on tuonut monet eri treenaamisen muodot tutuksi, jatkossa on ihan erilaiset mahdollisuudet treenata esim. loma-aikoina. Toivotaan kuitenkin, että jatkossa etätreenille ei olisi niin tarvetta!

Treenaako tai liikkuuko teillä koko perhe yhdessä? Onko vaikeaa saada koko perhe kerralla saman liikunnan pariin? 

— Meillä on sen verran iso perhe, että ihan koko porukalla ei tule yhdessä treenattua, mutta pienemmillä porukoilla on kiva välistä treenata. Korona-aikana on vähän stunttailtu omalla porukalla, isä on tehnyt Ilonan kanssa Jadejen HIIT-treeniä, Helmien äitienpäivän treeniin osallistui oman perheen lisäksi myös naapureita ja koko porukalla on käyty koiralenkeillä. 

Miten teillä sujui koko koronakevään paletti eli kaikki arjen toiminnot, kun lähes koko arki siirtyi kevääksi kodin seinien sisälle? 

— Etäelämä on pidemmän päälle ollut aika haastavaa, kuuden ihmisen etätyön ja -koulun yhdistäminen ei ole ollut pelkästään mukavaa.  Aikaa on toki ollut ihan eri tavalla käytössä ja elämä on toisaalta ollut todella yksinkertaista, eikä se välttämättä ole tässä ruuhkavuosien keskellä pelkästään huono asia. Nyt on ollut aikaa olla yhdessä, harrastaa todella monipuolisesti liikuntaa ja hoitaa kotia.  Jatkossa osaa jo aivan eri tavalla arvostaa ihan tavallisia juttuja, kun niiden pariin pikkuhiljaa pääsee. Niitä ruuhkavuosia ja tavallisen arjen pyörittämistä harrastusrumbineen alkaa kuitenkin olla jo tosi ikävä!

Jadejen HIIT-treeni nosti hien pintaan Ilonan lisäksi myös äidille ja isälle, koko perhe liikkuu!

Kerro parhaat vinkkisi muille perheille normiarjen pyörittämiseen kotioloissa?

— Nyt poikkeusaikana on ollut hyvä harjoitella sellaisia rutiineja, joihin ei ole ollut aikaa panostaa aiemmin. Esimerkiksi Food Prep Sundayn otan ehdottomasti käyttöön myös sitten, kun syksyllä toivottavasti palataan tavalliseen arkeen. Tätä on treenattu nyt, eli valmistetaan ja valmistellaan koko viikon ruuat valmiiksi. Jääkaapissa on sitten kiireisessä arjessa näppärä napata valmis ja terveellinen ruoka-annos kullekin ruokailijalle. Parhaita reseptejä ja toimivimpia ruokalajeja on nyt korona-aikaan treenattu ja vaikka kiire ei ole niin ollutkaan, on ollut tosi kiva kun etätyöpäivän lounas on ollut valmiina odottamassa. 

Terveisesi kaikille NL-perheen jäsenille tänä poikkeusaikana?

— Tsemppiä kaikille, toivotaan että nyt on enää loppurutistus poikkeusajoissa edessä ja kohta nähdään taas hallilla! Nyt on jo tosi kova ikävä omia joukkuetovereita, valkkuja, Helmiä sekä koko mahtavaa cheeryhteisöä!

perjantai 15. toukokuuta 2020

Koronakevät luottamustoimisen näkökulmasta, haastattelussa puheenjohtaja

Seuraavaksi NL-blogissa saamme kuulla luottamustoimisen seuratoimijan mietteitä, kun koronakevään haastattelupenkkiin istahti NLC ry:n puheenjohtaja Arja Uusi-Illikainen.



Kevät taittuu pikkuhiljaa kesäksi ja mikä poikkeuksellinen kevät meillä onkaan ollut. Mitkä olivat sinun ensimmäiset ajatuksesi maaliskuussa, kun tilanne alkoi konkretisoitumaan?

— No aluksi tuntui että voi hirveä, mitäköhän tästä tulee. Valtiovallan ohjeistuksen mukaan pitikin sitten alkaa muuttamaan ajatuksia nopeasti kohti uusia toimintamalleja. Yllättävän nopeasti saatiinkin sitten seurassa homma jalalle ja tehtiin päätökset hallin sulkemisesta ja etäharjoittelun aloittamisesta.

Kerro seuratoimijan näkökulmasta koronakeväästä, mitä ajatuksia se on herättänyt?

— Kaiken kaikkiaan semmoinen yleinen huoli on ollut päällä paitsi seuratoiminnasta, myös omasta lähipiiristä. Seuratoiminnan näkökulmasta tietysti kannamme huolta pitkälle tulevaisuuteen toiminnan jatkosta. Olemme kuitenkin hyvällä yhteistyöllä keskustelleet tulevaisuudesta ja tehneet linjauksia jatkoa ajatellen kevään aikana. 


Ylös, ulos ja treenaamaan! Valmentajien etämateriaalipankista löytyy mm. porrastreeni, jota valmentajat ovat hyödyntäneet joukkueidensa kanssa.

Millä tavalla koronakevät muutti seuran johtokunnan toimintaa ja vaikkapa tapahtumavastaavien suunnitelmia?

— Tapahtumathan pistettiin samantien maaliskuussa jäihin eli kevät on ollut hyvin seesteinen tapahtumavastaaville. Itse pidän tapahtumajärjestämisestä valtavasti ja kun se elementti lähti seuratoiminnasta pois, on sellainen draivi omaan tekemiseen selvästi ollut minulla pienemmällä liekillä.

— Johtokunta siirtyi heti maaliskuussa etätyöskentelyyn eli tilanne on hyvinkin poikkeuksellinen, kun nyt meidän todella aktiivinen johtokunta joutuikin etäämmälle toisistaan. Se näkyy selvästi ja jokaisella tietysti luottamustoimen lisäksi on paljon tekemistä omassa muussa elämässään tällaisena aikana.

Onko liikunta mielestäsi tärkeää poikkeusaikana?

— Kyllä ja se on korostunut yhä enemmän juuri poikkeusajan vuoksi. Huomaan itse, että koska ollaan oltu kotona eristyksissä, niin ulkona liikkuminen on antanut itselle hyvin paljon. Kodin lähimaastot on tulleet kyllä tutuksi!

Kuinka olet itse liikkunut kotioloissa?

— Olen liikkunut meidän Saga-koiran kanssa lähimaastoja tutkien eli ulkoilua nelijalkaisen kanssa, siihen on panostettu! Se on ollut itselle varsinainen henkireikä!

Nuori Saga-koiraneiti on pitänyt Arjan lenkkipoluilla kiireisenä.

Mitä ajatuksia sinulla on kevään NL-joukkueiden etäharjoittelusta ja liikunnasta?

— Etäharjoittelussa on oltu aktiivisia ja se on mielestäni toiminut erittäin hyvin. Siitä suuri kiitos kuuluu valmentajille, jotka ovat jaksaneet tsempata sekä itseään, että joukkueitaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Varmasti väsymystäkin on ajoittain ollut tähän muuttuneeseen tilanteeseen, mutta kaiken kaikkiaan kevät on mennyt hyvin. Syksy tulee näyttämään meille enemmän konkreettista tietoa etäharjoittelun tuloksista, onko siitä ollut apua meidän urheilijoille ja kuinka valmiita he ovat uuteen kauteen.

Korona-ajan oivallus?

— No ei ehkä mitään erillistä varsinaista oivallusta, mutta uskoisin että tämä aika on varmasti yhdistänyt perheitä hyvässä mielessä. Nyt perheissä osataan arvostaa enemmän sitä yhdessä tekemistä ja jopa niitä arkisia juttuja, ehkä joitakin asioita ei enää pidetä niin itsestään selvinä kuin ennen tätä.

Millaisia vinkkejä antaisit NL-perheille, miten pitää motivaatiota yllä jos aika ajoin etäily ja kotoilu alkaa väsyttää?

— Pidetään tiiviisti yhteyttä itselle tärkeisiin ihmisiin ja ystäviin, haetaan vertaistukea lähipiiristä! Kaikki olemme samassa tilanteessa. Tämä aika vaatii meiltä vanhemmiltakin enemmän, että me jaksetaan itse ja että me myös jaksamme kannustaa meidän nuoria urheilijoita siellä kotona. Muistetaan tsempata ja kannustaa nuorta, jolle rakas harrastus on tärkeä!

Mitä hyvää löydät itse korona-ajasta ja muuttuneista tavoista toimia?

— Nyt jos koskaan korostuu yhteisöllisuus, joka meidän seurassa on ollut vahvaa jo ennen tätä kevättäkin. Nyt yhteen hiileen puhaltaminen näkyy vielä entistäkin selkeämmin niin valmentajissa, vanhemmissa, harrastajissa kuin meissä luottamustoimisissakin! Lisäksi kiitokset kuuluvat myös meidän huikealle toimiston väelle, he ovat mukautuneet uskomattomalla tavalla uuden työarjen haasteisiin.

Iso osa valmentajista on osallistunut etämateriaalipankin tekoon videoita kuvaamalla. Ulos liikkumaan kutsuu myös kuvan penkkitreeni!

Millä mielin katsot tulevaisuuteen? Terveisesi NL-väelle?

— Katson tulevaisuuteen hyvin luottavaisin mielin, toki kovasti täytyy seurata kuinka tilanne kehittyy ja suunnitella tulevaisuuden toimintaa sen mukaan. Pidetään toisistamme huolta. Kyllä me tästä selvitään ja kyllä me yhdessä tämä yksi korona selätetään, tavalla tai toisella!

torstai 30. huhtikuuta 2020

Urheilijan korona-arki kulkee fysiikkatreenien parissa, uutta kokeillen ja luonnosta nauttien

Naisten edustusjoukkueen kapteeni Anna-Katriina ”AK” Aho kertoi meille Timanttien kuulumisia ja omat parhaat vinkkinsä motivaation ylläpitämiseen.

AK urheilee naisten edustusjoukkueessa SM-tasolla.

Melkoinen uutispommi tuli koko maahan ja myös urheilijoille maaliskuun puolivälissä, kun viranomaismääräykset sulkivat treenipaikat ja kielsivät isojen joukkueiden yhdessä harjoittelun. Mitä fiiliksiä sinulla oli korona-ajan alussa?

— Aluksi oli tietysti tosi hämmentävää, kun sanottiin että treenit perutaan. Sellainen epäuskoinen fiilis, että voiko tää olla todellista. Varsinkin alussa otti kyllä koville juuri epävarmuus siitä, kun ei tiennyt milloin pääsee takaisin treenaamaan. Sitten tuli tieto pidemmästä katkosta joukkueharjoittelussa ja tieto siitä, että kaikki kauden kisat perutaan... niin tottakai siitä tuli alkuun kova pettymys.

Millaista etäharjoittelu on ollut Timanteilla?

— Nyt ollaan keskitytty kunnon ylläpitämiseen. Tehdään paljon lihasvoimaa, HIITtiä ja fysiikkaa. Tietysti muistetaan myös tehdä liikkuvuusharjoittelua ja huolletaan kehoa. Treenit saa kyllä tuntumaan kropassa  samalta kuin mitä normaalitreeneissäkin on ollut, mutta tietysti nyt harjoittelu on melko erilaista kuin lajissa yleensä. 

— Meillä Timanteissa tulee omina oikeina treenipäivinä ohjeet ja pyrimme treenaamaan aina silloin kun oikeastikin olisi ollut joukkueharjoitukset. Viikonloppuna meille kerrotaan aina seuraavan viikon treenien sisällöt. Tarvittaessa treenien tekoa voi myös soveltaa omiin aikatauluihin, mutta me pyritään treenaamaan aina oikeina treeenipäivinä. Maanantaisin meillä on HIIT, keskiviikkoisin tapaamme joukkueen kanssa Zoomissa livetreenien merkeissä ja torstaisin meillä on lenkki, lihakset ja venyttelyt. Keskiviikkoisin meillä on jatkunut virtuaalisesti joukkueen normaaliarjessakin aika ajoin toistuvat  JIM-treenit.  JIM tarkoittaa ”Jotain Ihan Muuta” –treenejä ja meillä on ollut liveissä nyt poikkeusaikana muun muassa twerkkiä ja joogaa! Toki myös omaakin lajia on voitu treenata jonkin verran akrobatiaharjoitteiden merkeissä!

Mitä fiiliksiä teillä on ollut joukkueessa?

— Fiilis oli varmasti kaikilla alussa vähän hämmentynyt, mutta joukkuehenki meillä on pysynyt hyvänä. Me kaikki kuitenkin tiedetään, että ollaan samassa veneessä ja selvitään kyllä tästä. Alkukausi lähti meillä Timanteissa niin hyvin käyntiin ja kauden startti oli huikean hyvä, niin se kantaa meitä hyvin nyt poikkeusaikanakin ja me katsotaan kyllä tulevaisuuteen odottavaisesti!

Onko motivaatio riittänyt hyvin?

— Mua itseä motivoi treenaamaan kovaa etänäkin se, kun ajattelee että tässä treenataan syksyä varten. Ärsyttää tietysti välillä treenata yksin ja oon huomannut, että tarvitsen arkeen mun joukkuekaverit ehdottomasti ympärille!

AK kaipaa joukkuekavereita ja tunne on varmasti tuttu jokaiselle joukkueurheilijalle.

Mitä on normaaliarjesta eniten ikävä?

— Omaa harrastusta tietysti! Ja että pääsisi vapaammin menemään ulkona! Kaipaan myös koulua ja kavereita. Kaipaan semmoisia perusjuttuja arjesta, että saisi olla ja mennä vapaasti, nähdä kavereita ja treenata cheerleadingia!

Mitä hyvää tai uutta poikkeusaika on tuonut?

— Huomaan, että ulkoilen nyt paljon enemmän kuin normaalisti. Teen myös ruokaa kotona enemmän ja monipuolisemmin. 

Korona-ajan oivallus?

— No ainakin oon huomannut, että siivoan kokoajan kotona, kun ei ole mitään muutakaan tekemistä :-D

Mitkä ovat vinkkisi, jos joskus ei motivaatio tahdo riittää etätreenien tekemiseen?

— Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa, että me kaikki ollaan samassa tilanteessa. Kukaan ei ole yksin ja me kaikki tullaan tästä selviämään. Tämä kaikki treenaaminen kyllä palkitaan ja ihan kohta, ennenkuin me huomataankaan, ollaankin jo taas yhdessä treenaamassa! Tämän kun pitää mielessä, niin varmasti jaksaa etätreenejä tehdä!

Timanttien heitto SMK-kilpailuissa marraskuussa 2019.

Parhaat treenivinkkisi etätreenaamiseen?

— Meillä on hieno mahdollisuus liikkua ulkona, kun sitä ei ole rajoitettu eli hyödynnä sitä! Luonto tekee tosi paljon hyvää, ei vaan fyysisesti vaan myös henkisesti. Ulkoilusta saa niin paljon mielihyvää ja luonnossa ei tarvi stressata, ainakin mulla unohtuu koko korona lenkkeillessä. Ulkoilun kylkeen sitten tekee muutamat lihakset ja venyttelyt, niin hyvin toimii!

— Kannattaa myös ennakkoluulottomasti kokeilla kaikkea muutakin liikuntaa, mihin normaaliarjessa aika ehkä riitä. Mä en esimerkiksi oo ikinä tanssinut hiphoppia, mutta nyt meilläkin melkein koko joukkue osallistui viime maanantaina instagramissa NL Hiphop liveen ja vitsit että oli huippu kokemus!

Terveiset kaikille NL-harrastajille?

— Nyt pidetään yhtä! Kaikesta selvitään ja nähdään taas treenihallilla, kun näistä poikkeusajoista päästään!

Eipä aikaakaan, kun kohta taas nähdään, treenataan ja kisataan!

Blogin kisakuvat: Venla Tuhkanen