Oletko joskus miettinyt, että millaista cheerleading mahtaa olla ulkomailla? Oletko haaveillut lähteväsi koulun yhteydessä vaihtoon tai opiskelujen jälkeen vaihtovuodeksi ulkomaille? Lajia ei tarvitse jättää tauolle ulkomaille siirtymisestä huolimatta, sillä cheerleading avaa ovet myös maailmalle. Cheerleading lajina on alun perin lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista ja on sittemmin valloittanut urheilijoiden sydämiä ympäri maailman. Laji on levinnyt laajalle ja nykyään lajin harrastaminen on mahdollista yhä useammissa maissa. Haastattelimme seuran entistä pitkäaikaista harrastajaa Jenniä, joka päätyi Australiaan lukion jälkeen vaihtovuodeksi ja kokeili lajia myös uudessa maassa.
- - - -
Kuka olet?
— Olen Jenni Lehtonen, 21 -vuotias urheilija Oulusta. Olen entinen Northern Lightsin harrastaja ja asun tällä hetkellä toista vuotta Australiassa.
Miten päädyit cheerleadingin pariin?
— Olen aina ollut aktiivinen persoona, joka rakastaa urheilla ja kokeilla uusia juttuja. Harrastinkin useita eri lajeja nuorempana. Näin joskus musiikkivideolla cheerleadereita ja kiinnostus kokeilla lajia heräsi. Yhtenä päivänä sitten, kun olin leikkimässä kaverin kanssa, totesin, että haluan harrastaa cheerleadingia ja sen enempää miettimättä juoksin kotiin kertomaan tämän äidille, joka ilmoitti minut alkavaan joukkueeseen. Kun treenit alkoi, oli minulle heti selvää, että tämä on se minun juttuni ja pikkuhiljaa cheerleadingista tuli minulle enemmänkin elämäntapa kuin harrastus.
  |
| Vasemmalla Jenni Timanteissa vuonna 2016 sekä oikealla Australian mestaruuskisoissa ensimmäisen sijan ja Worlds -edustusoikeuden voittaneena. |
Millainen on taustasi lajin parissa ja NL:ssä?
— Aloitin lajin vuonna 2008 eli olen nyt harrastanut noin 12 vuotta, joista ensimmäiset 10 harrastin NL:ssä. Aloitin Rubiineissa, joista siirryin edustusjoukkueeseen Safiireihin ja siitä edelleen Helmiin ja lopulta Timantteihin, ja viimeisen vuoteni NL:ssä harrastin Titaniiteissa. Tämän lisäksi olin myös ryhmästuntissa (Revolution) ja HipHopCrewssa. Aloitin cheerurani nostajana, mutta noustessani Timantteihin vaihdoin nousijaksi ja sitä paikkaa teen edelleen.
  |
| Jenni aloitti harrastuksen jo pienenä. Vasemmalla kuva Jennistä Rubiineissa vuonna 2009 ja oikealla Helmissä vuonna 2013. |
Miten päädyit lähtemään ulkomaille?
— Olen aina rakastanut matkustelua ja minulla olikin pitkään mielessä lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa. Muuttaminen yksin vieraaseen maahan oli pelottava ajatus, mutta halu kokea uutta ja nähdä maailmaa oli kova. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 enkä vielä tiennyt, mitä haluaisin jatkossa opiskella, joten päätin että jos ei tule yllättäviä käänteitä, lähden ulkomaille. Harrastin sen kauden loppuun ja tein kovasti töitä, jotta minulla olisi tarpeeksi rahaa lähteä. Vuoden loppuun mennessä tein lopullisen päätöksen ja ostin lentolipun.
— Australia on pienestä pitäen ollut yksi minun lempipaikoistani ja sinne muuttaminen oli aina ollut suuri haave, joten kohdemaan valinta oli helppo. Seuraavaksi piti valita kaupunki ja cheerleading tuli tässä apuun. Halusin ehdottomasti jatkaa cheerleadingia, joten googlasin harrastusmahdollisuuksista Australiassa - Melbourne vaikutti lupaavalta, joten päätin muuttaa sinne.
— Alun perin minulla oli tarkoitus olla ulkomailla vuosi ja palata sen jälkeen Suomeen, mutta rakastuin tähän paikkaan ja ihmisiin täällä. Lisäksi minulle tarjottiin mahdollisuuksia joista en halunnut kieltäytyä, joten päädyin pidentämään viisumiani ja jäämään toiseksikin vuodeksi. Olen siis edelleen Melbournessa ja tällä hetkellä näyttää siltä, että saatan jäädä tänne vieläkin pidemmäksi aikaa. Tietenkin täytyy seurata tilannetta, koska koronapandemia on muuttanut suunnitelmia jo useamman kertaa, joten mikään ei ole varmaa vielä.
 |
| Yläilmoissa kilpailuissa |
Missä seurassa harrastat Australiassa?
— Harrastan Southern Cross Cheerleading -seurassa ja joukkueeni on Legacy (international open coed level 7). SCC on suhteellisen uusi seura (perustettu 2010), mutta se on nopeasti kasvanut yhdeksi Australian tunnetuimmista ja menestyneimmistä seuroista.
Miten päädyit kyseiseen ulkomaalaiseen Cheerleading -seuraan?
— Aiemmin sanoin, että valitsin Melbournen sen cheerleadingmahdollisuuksien perusteella. SCC oli suurin syy tähän valintaan. Olin jo pitkään harrastanut ja kilpaillut korkealla tasolla (Timantit, Titaniitit ja Revolution level 6) ja halusin jatkaa samalla tasolla. Kun tutkin cheerleadingseuroja ja -joukkueita Australiassa, nousi SCC ylitse muiden. Seurasta löytyy paljon kovatasoisia joukkueita ja omaan tähtäimeen osui Legacy. Kovatasoinen level 7 joukkue, jolla menestystä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Laitoin seuran omistajalle ja kyseisen joukkueen valmentajalle Eddie Daveylle viestiä jo ennen kuin lähdin Australiaan ja kysyin mahdollisuudesta karsia joukkueeseen. Olin hieman epävarma, pääsisinkö joukkueeseen, koska kyseessä on sekajoukkue ja minulla oli kokemusta vain naisten joukkueessa olosta. Lisäksi saapuessani Australiaan, oli heillä jo uusi joukkue valittu ja kausi alkanut, joten tulisin mukaan kesken kauden. Kun lopulta saavuin Melbourneen, järjestettiin minulle karsintatilaisuus ja pääsin haluamaani joukkueeseen. Heti ensimmäisistä treeneistä lähtien tunsin oloni tervetulleeksi ja osaksi suurta perhettä!
Millaisia kokemuksia olet saanut lajin parissa ulkomailla?
— Olen saanut paljon huikeita kokemuksia enkä tiedä edes mistä aloittaa. Kaikki hetket täällä, niin lajin parissa kuin muutenkin on eräänlaista kokemista, enkä vaihtaisi niitä mistään hinnasta. Aluksi pelkät treenit olivat jo melkoinen kokemus. Niin paljon uutta ja erilaista, ja totuttelin vielä vieraan kielen käyttämiseen. Siihen tottui nopeasti ja sitten alkoikin jo kisakausi: Treenit kovenivat ja Australian lämmössä treenaaminen on hikistä hommaa. Joskus saatoimme treenata keskiyöhön asti tai vielä kisa-aamuna ennen kisapaikalle lähtöä. Teimme myös useita esiintymisiä erilaisissa tapahtumissa ja ne ovat olleet hauskoja kokemuksia, sitä kautta olen päässyt näkemään upeita paikkoja Melbournessa
— Olen päässyt kilpailemaan kaikissa kilpailuissa, joihin olemme osallistuneet ja kilpailut ovatkin olleet yksiä parhaimmista kokemuksistani täällä! Varsinkin kisamatka Gold Coastille on jäänyt mieleen. En ollut koskaan aiemmin käynyt Gold Coastilla ja se on upea paikka. Tuntui kuin olisin ollut lomalla joukkueeni kanssa. Teimme ensimmäisenä kisapäivänä yhden virheen ja toisena päivänä puhtaan suorituksen (hit zero) ja olimme todella tyytyväisiä siihen, miten kisat menivät. Tämän lisäksi kisaaminen Australian mestaruuskisoissa, niiden voittaminen, Worlds -edustusoikeuden saaminen ja pääsy Worlds -kisajoukkueeseen ovat olleet kokemuksia, jotka ovat listani kärjessä. Olin myös todella lähellä päästä toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani kilpailla IASF Cheerleading Worlds -kilpailuissa, joihin meidän oli tarkoitus osallistua keväällä 2020... mutta kisat valitettavasti peruttiin koronan takia.
  |
| Jenni joukkuekavereidensa kanssa kilpailumatkalla Golden Coastilla vuonna 2019. |
Eroaako suomalainen cheerleading Australialaisesta?
— Australiassa keskitytään pääosin All Star -cheerleadingiin, joka eroaa suomalaisesta cheerleadingista. Suurimpina eroina sanoisin erilaisen kilpailualustan ja sen, että All Star -ohjelmissa ei ole huutoa. Täällä akrobatialla on suurempi merkitys ja säännöt ovat hieman erilaiset verrattuna suomalaiseen cheerleadingiin. Esimerkiksi Suomessa kielletyt tuplakierrevoltit akrobatiassa ovat täällä sallittuja. Lisäksi All Star -cheerleadingissa esiintymiseen ja ohjelman näyttävyyteen panostetaan todella paljon: Tämän takia kilpailuissa näkee enemmän siistejä ja puhtaita suorituksia, mitä olin tottunut Suomessa näkemään. Australiassakin on Suomen tyylistä cheerleadingia, mutta sen osuus on huomattavasti pienempi ja joukkueet ovat enimmäkseen koulujen joukkueita, joissa niiden opiskelijat harrastavat.
Onko kilpaurheilukulttuurissa eroja maiden välillä?
— En osaa muiden lajien puolesta sanoa, mutta cheerleadingissa kyllä. Luulen, että erot johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että kyseessä on cheerleadingin eri tyylit. All Star -cheerleading keskittyy erityisesti kilpailemiseen ja kilpailuja onkin täällä paljon enemmän verrattuna Suomeen ja osa kilpailuista ovat kaksipäiväisiä. Suomessa saatoimme syyskauden aikana käydä 1-2 kilpailuissa SM-kilpailujen lisäksi. Täällä kävimme samalla aikavälillä 7:ssä eri kilpailuissa. Kisapäivän aikataulutus on myös todella tarkkaa ja nopeaa, ja lämmittelystä matolle mentäessä ei turhaan aikailla. Usein kisapaikalle saapumisesta parin tunnin jälkeen on jo suoritus ohi ja odotellaan palkintojenjaossa. Täällä kilpailuissa voi myös voittaa edustusoikeuksia muihin kilpailuihin. Esimerkiksi Australian mestaruuskisojen jälkeen järjestettävä Pinnacle on kutsukilpailutapahtuma, johon saa osallistua vain jos on voittanut edustusoikeuden aiemmista kilpailuista, joissa edustuksia on jaettu. Kilpailuissa voi myös voittaa erilaisia titteleitä (grand champions, top tier gyms yms.) ja rehellisesti sanottuna en itsekään ole vielä täysin perillä kaikista titteleistä, joita on mahdollisuus saada.
 |
| All Star -cheerleadingissa panostetaan näyttävyyteen. Kuva Legacy -kilpailuista vuodelta 2019. |
Oletko oppinut tai saanut jotain uutta lajin parissa ulkomailla?
— Olen saanut upeita kokemuksia, ystäviä ympäri maailmaa, paljon kisa- ja esiintymiskokemusta ja jatkuvasti opin jotain uutta. Lajitaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja varsinkin akrobatiassa osaan nyt keskittyä parempaan tekniikkaan ja suorituspuhtauteen. Osaan myös katsoa cheerleadingia eri tavalla nyt, kun minulla on kokemusta eri tyyleistä ja huomaan ohjelmissa asioita, joihin en ennen olisi kiinnittänyt huomiota. Yksi asia mitä olen oppinut täällä rakastamaan, on All Star -tyylinen esiintyminen ja se, kuinka paljon siihen kiinnitetään huomiota. Toivoisinkin, että suomalaisessa cheerleadingissa voitaisiin ottaa siitä hieman mallia ja kilpailuissa nähtäisiin yhä enemmän siistejä ja näyttäviä suorituksia.
Mitä sinulle kuuluu nyt?
— Minulle kuuluu nyt ihan hyvää. Tämä vuosi ei ole mennyt suunnitelmien mukaisesti ja täällä on vielä aika huono tilanne koronapandemian kanssa. Olemme edelleen sulkutilassa, joka meinaa sitä että liikkumista kodin ulkopuolelle on rajoitettu rajusti, emmekä siis ole saaneet palata treeneihin muuten kuin virtuaalisesti. Kaipuu päästä stunttailemaan, näkemään joukkuekavereita ja ylipäätään treenaamaan muualla kuin kotona on kova. Lisäksi Worldsien ja monien muiden suunnitelmien peruuntuminen harmittaa, mutta nyt minulla on ollut aikaa keskittyä muihin asioihin, joille ei välttämättä aiemmin ole ollut aikaa treenien ja töiden ohella. Minulla on myös hyvä tukiverkko niin täällä kuin kotona Suomessakin, joiden avulla olen onnistunut pysymään positiivisena vaikeina aikoina. Omalla tavallaan pandemian kokeminen on lähentänyt minua entisestään joukkueeni ja läheisteni kanssa. Tilanne alkaa jo näyttää paremmalta, joten toiveikkaana odotan paluuta treeneihin ja normaalimpaan elämään.
Mitkä ovat neuvosi sellaiselle harrastajalle, joka harkitsee ulkomaille lähtöä?
— Jos vain on halua ja mahdollisuus, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään ulkomaille! Se on kokemus, jota on vaikea sanoin selittää ja se täytyy vain itse kokea. Ulkomailla oppii niin paljon itsestään ja erilaisista kulttuureista ja tapaa paljon erilaisia ihmisiä, joista tulee ikuisia ystäviä. Ennen lähtöä kannattaa tutustua kohdemaan harrastusmahdollisuuksiin, koska cheerleadingtyyli vaihtelee maittain. On hyvä olla avoin ja varautua hieman erilaiseen treenaamisen, koska eroja maiden välillä ja valmennustyyleissä löytyy.
— Jos tähtäimessä on erityisesti All Star cheerleading, on hyvä ottaa huomioon, että siinä akrobatialla on suurempi rooli ja se saattaa ratkaista pääseekö joukkueeseen vai ei. Lisäksi All Star -cheerleading on aika kallista verrattuna Suomen cheerleadingiin ja kilpailukaudella treenit ovat kovia, joten nämä asiat olisi hyvä ottaa huomioon, jos suunnittelee kilpajoukkueeseen karsimista. Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä valmentajiin/ seuroihin ja kysellä harrastusmahdollisuuksista ja joukkuevaihtoehdoista. Jokaiselle varmasti löytyy sopiva joukkue ja karsinnoissa vain täytyy luottaa itseensä ja tehdä parhaansa.
Terveisesi NL-perheelle?
—Tsemppiä kaikille treeneihin ja elämään niiden ulkopuolella! Tämä vuosi ei ole ollut helpoin, mutta kaikesta selvitään. Nauttikaa treeneistä ja toistenne seurasta, koska koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisistanne ja pitäkää lippu korkealla. Terveisiä Australiasta ja ihanaa syksyä sinne Suomeen!
 |
| Jenni SM-kilpailuissa Titaniittien kanssa vuonna 2018 |
