Marmorit on cheertanssin klassikkojoukkue, joka on suunnattu aikuisten oikeesti aikuisille ja aloitti toimintansa keväällä 2020. Normaaliin tapaan myös Marmoreissa valittiin joukkuepalkintojen saajia menneen vuoden joulukuussa, kuten kaikissa muissakin seuran joukkueissa vuoden päättyessä. Vuoden Joukkuekaveri –palkinnon saaja valitaan joukkueen jäsenten äänestyksellä ja Vuoden Jalokivi –palkinto on joukkueen valmentajien valinta, heidän määrittelemin kriteerein.
Joulukuussa julkistettiin Marmoreissa joukkueen palkintojen voittajat. Vuoden Joukkuekaveriksi ryhmäläiset äänestivät Jaanan ja Vuoden Marmori –palkinnon pokkasi puolestaan Katja. Eipä aikaakaan, kun naiset kertoivat iloisena, että ovat voittaneet vastaavat palkinnot jo aiemmin eri joukkueissa – edellisen kerran noin 20 vuotta sitten! Tämä tieto sai blogitoimituksen liikkeelle ja nyt onkin aika tutustua Jaanaan ja Katjaan paremmin... ja selvittää, onko palkintojen voittamisen taustalla jokin salaisuus? Tai millainen on persoona, joka valitaan joukkueessa kuin joukkueessa vuoden joukkuekaveriksi tai vuoden jalokiveksi?
- - - -
Jaana on reilu kolmekymppinen, palveluasiantuntijana infra- ja energia-alan asiakaspalveluyhtiössä työskentelevä cheerleader. Cheertanssin lisäksi hän tykkää vapaa-ajalla kalastaa, nikkaroida ja piirtää. Perheeseen odotetaan myös keväällä saapuvaa koiranpentua. Tulossa on Airedalen terrieri, jonka nimeksi tulee ”Koira”.
 |
| Jaana on valittu Vuoden Joukkuekaveriksi kahteen otteeseen. |
Jaana on alunperin Oulusta kotoisin, mutta ehtinyt käydä jo muuallakin. Lukion jälkeen Jaanalla vierähti pari vuotta vierähti Englannissa ja 8,5 vuotta Jyväskylässä. Paluumuutto Ouluun tapahtui keväällä 2018. Cheerleadingin hän aloitti ensimmäisen kerran 9-vuotiaana minien ikäluokassa.
— Siskoni löysi vuonna 1999 supermarketin roskakorista Northern Lightsin paperisen ilmoituksen, jossa etsittiin uusia harrastajia lajin pariin. Aloitin seuran ainoassa mini-joukkueessa, joka myöhemmin sai nimekseen Sapphires ja jatkoin harrastusta junnuikään asti. Junnuna olin mukana sekä cheerissä Northern Lights Pearlsissa että junnujen tanssijoukkueessa.
Harrastus vei Jaanan aina kansainvälisille kisalavoille saakka ja hän kilpaili junioreiden tanssijoukkueen kanssa vuoden 2002 EM-kilpailuissa, joista joukkue nappasi pronssia.
— Aika pian tuon jälkeen jouduin jättämään harrastuksen, mutta kaipuu lajin pariin oli kova. NL-hengessä oltiin mukana ja kisoja ja näytöksiä seurattiin aktiivisesti. Piipahdin vielä hetken Rapakivigraniittien riveissä vuonna 2009, mutta Jyväskylään muutettuani sopivaa joukkuetta siltä suunnalta ei löytynyt ja sitten tulikin pidempi tauko.
Jaanalla ehti vierähtää reilu vuosikymmen ennen kuin hän palasi takaisin lajin pariin.
— Mietin pitkään takaisin Ouluun muutettuani, että haluaisin aloittaa klassikkojoukkueessa. Cheer-puolelle en uskaltanut tuolloin lähteä... Olin aina ollut yläihminen, joten epäröin, oppisinko uuden stunttipaikan ja riittäisikö kunto. Ajatus oli hautunut jo hetken ja kun Marmorit perustettiin vuonna 2020, palaset loksahtivat paikalleen. Tuossa vaiheessa ei tarvinnut enää miettiä, että haenko mukaan! Super-Marsujen kanssa olen tanssinut siis joukkueen perustamisesta lähtien.
Jaana sai ensimmäisen kerran Vuoden Joukkuekaveri –palkinnon mineissä vuonna 2001 ja heti perään lähes 20 vuoden päästä Marmorit äänestivät Jaanan Vuoden Joukkuekaveriksi viime vuonna uudelleen. Jaanan aurinkoinen persoona huomioonottaen tämä ei varmasti ole sattumaa, että hyvän joukkuekaverin palkinto hakeutuu samalle henkilölle usein... mutta onko palkintojen pokkaamiseen jotakin salaisuutta?
— Veikkaisin, että positiivisella asenteella sekä muiden huomioon ottamisella ja avoimuudella pääsee pitkälle. Tämän palkinnon olisi voinut antaa kenelle tahansa Marmoreista, joten oli suuri kunnia saada se viime vuonna! Salaisuus on varmaan se, että jää jostain syystä mieleen ja tulee mieleen silloin kun on aika äänestää, nauraa Jaana.
 |
| Vasemmalla joukkuekaveri vuodelta 2020 ja oikealla vuodelta 2001. |
Jaanan mielestä hyvä joukkuepelaaja tukee ja tsemppaa joukkuekavereita. Hyvä ominaisuus on lisäksi se, että ottaa avoimesti vastaan uudet haasteet ja nostattaa we can do it –henkeä.
— Hyvä joukkuepelaaja osaa asettua myös muiden kenkiin. Mielestäni yksi tärkeimmistä ominaisuuksista onkin se, että osaa iloita myös muiden onnistumisista, Jaana summaa.
Parasta lajissa on Jaanan mukaan monipuolisuus sekä loistava joukkue- ja seurahenki. Cheerleadingissä hienoa on, että vaikka se onkin joukkuelaji, voi jokainen asettaa itselleen myös pienempiä henkilökohtaisia tavoitteita, joita kohti tähdätä. Harjoittelu tuottaa tulosta ja suuria onnistumisen tunteita.
— Northern Lights seurana antaa hyvän ja turvallisen startin lajin parissa aloitteleville. Lajia pääsee näin kokeilemaan aloittelevien joukkueissa ja oman kehittymisensä ja halukkuutensa mukaan on mahdollista edetä. Jos siis vähänkään on sellainen olo, että kiinnostaisi tutustua, niin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan. Cheerleading on sellainen laji, että se kyllä vie mennessään jos on viedäkseen!
 |
| NL Minit vuodelta 2001. Löydätkö kuvasta Jaanan? Entä bongaatko muita tuttuja? (Vihje: Ainakin voit löytää kuvasta nykyisen Timanttien valmentajan Niinan) |
- - -
Katja puolestaan on nelikymppinen cheertanssija Marmoreista, jossa on hän on ollut mukana joukkueen perustamisesta lähtien. Lisäksi energinen Katja on mukana seuratoiminnassa johtokunnan jäsenenä, tapahtumavastaavan roolissa.
Katja aloitti cheerleadingin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, 1990-luvun puolivälissä. Myöhemmin hän toimi seurassa myös valmentajana seuraan perustetussa ensimmäisessä minijoukkueessa ja alkeisjoukkueissa.
— Koulun ilmoitustaululla oli kiinnostavan näköinen paperiesite, jossa haettiin harrastajia uuteen perustettavaan cheerleading-joukkueeseen ja siitä se sitten lähti. Menin siis mukaan ensimmäiseen Northern Lightsiin perustettuun juniorijoukkueeseen ja myöhemmin etenin sitten seniorijoukkueeseen, kertoo Katja ja jatkaa,
— Tuohon aikaan ei ollut käytössä vielä muita nimityksiä joukkueille kuin minit, juniorit, seniorit ja alkeisryhmä. Ja koska joukkueita ja harrastajia oli tuohon aikaan huomattavasti vähemmän, ei joukkueita oltu eritelty vielä cheerleadingiin ja cheertansiin erikseen, vaan samalla joukkueella osallistuimme sekä cheer- että tanssisarjaan.
 |
| Kuvassa Katja kannustamassa NL:n jenkkifutispelissa vuonna 1997. Vuoden Seniori -pokaalin hän sai vuonna 1998. |
Viime vuonna seuran toiminnassa olleet entiset harrastajaystävät vinkkasivat Katjalle uuden cheertanssijoukkueen perustamisesta ja hän innostui heti asiasta. Edellisen kerran Katja on ollut harrastajana mukana nuoruusvuosien jälkeen aikuisten cheer-joukkueessa Rapakivigraniiteissa aina siihen saakka, kun joukkueen toiminta lakkasi vuonna 2015 eli cheerleading on pysynyt enemmän ja vähemmän elämässä mukana myös aikuisiällä.
Katja on napsinut joukkuekaveri-palkintoja muutamat Rapakivigraniiteissa vuosina 2011 ja 2014. Hänen ensimmäinen palkintonsa on kuitenkin Vuoden Seniori –palkinto vuodelta 1998, joka vastaa siis nykyistä Vuoden Jalokivi –palkintoa (silloinen ”Vuoden Timantti” vuonna 1998). Sellainen napsahti Katjalle jo toistamiseen viime vuonna, Vuoden Marmori –palkinnon muodossa. Palkintojen väliin mahtuu reilut parikymmentä vuotta, mutta lienee paikallaan kysyä Katjan arvio miksi hän luulee, että palkinnot osuvat hänelle?
— No heti alkuun pitää sanoa, että meidän joukkueesta kyllä jokainen oli Vuoden Marmori, itsensä ylittäjä ja joukkuehengen luoja. Ehkä valinta osui kohdalle sillä, että näkyvää kehitystä tapahtui kauden aikana ja aina kyllä olin 100% mukana tekemisessä, positiivisella asenteella, tuumii Katja.
Katjan mukaan hyvä joukkuepelaaja on sellainen, joka kannustaa muita ja iloitsee muiden onnistumisista. Hän tuo joukkueeseen positiivista energiaa ja on osaltaan luomassa joukkueen yhteishenkeä. Mutta missä piilee salaisuus, kun joku valitaan useasti Vuoden Senioriksi tai Vuoden Marmoriksi valmentajien valitsemana?
— Ei kai siinä mitään salaisuutta piile. Pitää olla sitoutunut joukkueeseen ja tekemiseen, joukkueen yhteisiin tavoitteisiin. Ja tekemisen pitää olla sellaista, että siitä nauttii yhdessä joukkueen kanssa, summaa Katja.
 |
| Kuvassa nykyhetken Katja Marmoreiden edustuspaidassa ja viime joulukuussa pokattu Vuoden Marmori -voittopysti. |
Katjan mielestä parasta lajissa on sen monipuolisuus, tietyntyyppinen räjähtävyys ja joukkuehenki usein yli joukkuerajojen. Lajin parissa on mahdollisuus harjoittaa muun muassa lihasvoimaa, kehonhallintaa, akrobatiaa, tanssillisuutta, äänenkäyttöä, esiintymistä ja joukkueessa toimimista. Polku on luotu harrastetasosta aina korkeimmalle kilpatasolle saakka, mitä Katja pitää hyvänä asiana.
— Tässä on harrastus, jossa jokaisella on mahdollisuus loistaa oman elämänsä tähtenä. Monipuolisempaa urheilulajia saa kyllä hakemalla hakea ja tämän lajin pariin on kaikki tervetulleita. Hauska yhdessä tekeminen ja itsensä haastaminen positiivisessa mielessä on tämän lajin juttu!
Lajista kiinnostuneita aikuisten oikeesti aikuisia Jaana ja Katja rohkaisevat yhdessä myös mukaan kokeilemaan cheerleadingin harrastamista klassikkojoukkueessa:
— Rohkeasti vaan! Unohda ennakkoluulot ja hyppää mukaan harrastukseen, josta et enää pääse irti. Lajitaustaa ei tarvitse olla, vaan riittää että on heittäytymiskykyä ja uskallusta kokeilla uusia asioita. Ainakin meillä Marmoreissa on letkeä, hyvä tekemisen meininki ja pieni pilke silmäkulmassa, joten voit tulla juuri sellaisena kuin olet!
---
Mitä tapahtuu? Seuraa kuulumisia:
- NLC nettisivut: cheer.northernlights.fi
- Facebook: www.facebook.com/nlcheer
- Instagram: @northernlightscheerleading
