Toimiston väki esittäytyy: Toiminnanjohtaja

Kuka olet?

— Olen Heli, oululainen immeinen ja ollut mukana cheerleadingissä vuodesta 1993 lähtien eri rooleissa; Harrastajana, valmentajana, seura-aktiivina, tuomarina ja erilaisissa luottamustoimissa liittotasolla. Koulutukseltani olen HuK Oulun yliopistosta, pääaineena kirjallisuus ja sivuaineina viestintä, johtaminen, yrittäjyysopinnot ja ranskan kieli.

Mitä teet seuran toimistolla?

— Toimin Northern Lightsin cheerleading-jaoston toiminnanjohtajana eli vastaan operatiivisesta johtamisesta jaostossa. Toimenkuvaani kuuluu hallinnollisia tehtäviä kuten talousasiat, yhteistyökumppanuudet, viestintä, seuran toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen kaikkien eri sidosryhmien kanssa ja lisäksi toimin muiden työntekijöiden esimiehenä. Työskentelen arkipäivisin hallin yläkerrassa toimistolla ja parhaiten minut tavoittaa paikanpäällä maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin. Lisäksi avustan jonkin verran seuran joukkueita mm. koreografioiden suunnittelussa ja kisavalmistautumisessa, sekä luennoin seuran kurssipäivillä valmentajille erilaisista valmennuksen ja koreografian suunnittelun osa-alueista.

Taustasi cheerleadingissa? 

1994

—  Näin yläasteella koulumme ilmoitustaululla pienen monisteen, jossa luki "Sinustako Cheerleader?". Vuosi oli silloin 1993 ja muutaman kaverin kanssa tuumittiin, että miksipä ei ja mennään kokeilemaan. Northern Lightsin tuolloinen ainoa joukkue oli 12-henkinen junnu+aikuisryhmä, joka kilpaili kerran vuodessa. Siitäpä sitten alkoi cheerleadingin harrastaminen ja noilta vuosilta löytyi myös sellainen ryhmä meitä aktiivisia nuoria, jotka myöhemmin olimme perustamassa seuran sisälle omaa itsenäistä cheerleading-jaostoa ja kasvattamassa toimintaa sellaiseen kokoonsa (ja menestykseensä) kuin se nykyään on.

—  Tuolloin 1990-luvun alussa laji oli hiukan erilainen: Oli vain yksi laji, jossa kolmen minuutin ohjelman aikana tanssittiin paljon, huudettiin kannustushuuto omalle joukkueelle ja tehtiin muutama nosto ja pyramidi. Paljon ei kolmessa minuutissa ehtinyt tehdä, kun korkeaan pyramidiin kiipeäminen muita välikerroksia apuna käyttäen kesti parhaimmillaan melkein lähes minuutin ja pyramidit myös purettiin kiipeämällä takaisin alas! Huiskat olivat myös elämää suuremmat, joten käsilihaksia ei treenattu erikseen, kun huiskat painoivat itsessään jo niin paljon... Ja nostotekniikoita ei oltu säädelty juuri mitenkään eikä niihin oltu käyty mitään koulutuksia, joten nostoja keksittiin omasta päästä ja ylös mentiin kuten parhaaksi koettiin, se oli melko hurjaa aikaa!

—  Vuonna 1995 perustimme Saara Martikan kanssa seuraan ensimmäisen juniorijoukkueen, jolloin myös valmentajaksi kouluttautumnen minulla alkoi. Ensimmäiset kilpailumeriitit tulivat vuonna 1997, kun juniorijoukkueen kanssa voitimme junioreiden B-sarjan mestaruuden (tuolloin kilpailtiin B- ja A-sarjoissa) ja samana vuonna itse naisten joukkueessa harrastavana nappasimme B-sarjan hopeaa. Myöhemmin laji jakautui kahtia, cheerleadingiin ja cheertanssiin, ja viimeisen kerran olen itse kilpaillut cheertanssissa vuonna 1999.  Olen valmentanut sekä cheerleadingia että cheertanssia SM- ja EM-tasoilla, ja cheerleadingia myös MM-tasolla. Ensimmäiset arvokisamitalit sain junioritanssin kanssa valmentajana, kun voitimme vuonna 2001 Suomen ja Euroopan mestaruudet, jonka jälkeen kilpailimmekin junioritanssin kanssa EM-tasolla menestyksekkäästi lähes vuosittain.

Vuoden 1993 "paristuntteja"  (Heli keskellä ylhäällä)

— Ensimmäisen naisten SM-sarjan Suomen mestaruuden Ouluun toivat Timantit vuonna 2007, jolloin valmensin tätä upeaa joukkuetta Päivi Isokydön kanssa. Valmennusuran huippuhetkiin kuuluu myös niinikään Timanttien valmentajana silloisessa valmentajatiimissä yhdessä saavutettu MM-hopea vuodelta 2009, joka tälläkin hetkellä on suomalaisten naisten joukkueiden toistaiseksi paras sijoitus MM-tasolla.

Diamonds Suomen mestari 2007

— Muista valmennusmuistoista voisi tähän nostaa vaikkapa 2000-luvun alussa perustetun legendaarisen Lapin Gangstat –sekajoukkueen. Heidän kanssaan osallistuimme usean vuoden ajan SM- ja EM-kilpailuihin myös ja itse asiassa Lapin Gangstat on edelleen ainoa suomalainen sekajoukkue, joka koskaan on pystynyt voittamaan helsinkiläisen Gorillaz-joukkueen! Tämä ei tosin tapahtunut Suomen mestaruus –kilpailuissa, vaan vuoden 2004 Euroopan mestaruus –kilpailuissa Tukholmassa, joista Lapin Gangstat nappasi hopeaa ja Gorillaz joutui taipumaan pronssille – Tämä reissu ja etenkin sijoitus on siis myös jäänyt omalla tavallaan historian kirjoihin!

Lapin Gangstat EM-hopeaa 2004 Tukholmassa

—  Kävin välissä opiskelujen ja töiden perässä Tampereella vuosina 2009-2011, jolloin olin aktiivisesti mukana Tampereen Pyrinnön toiminnassa, suunnittelemassa ja kasvattamassa toimintaa sekä valmentamassa PCT Flames –joukkuetta. Tuolloin aloitimme tilanteesta, jolloin seurassa oli noin 25 harrastajaa ja kun lähdin Tampereelta takaisin Ouluun, oli jäsenmäärä kasvanut muutamassa vuodessa noin 150 jäseneen, mikä on huikea kasvu – Siksi vuodet Tampereella kuuluvat ehdottomasti hienoimpiin muistoihini myös!

—  Pitkä valmennusura lajin parissa kaikkine ylä- ja alamäkineen on ollut antoisaa aikaa ja toivon, että olen valmentajana saanut sytytettyä cheer-kipinän ja halun kehittyä lajissa pitkälle monelle urheilijalle. Parhaillaan tänäkin vuonna entisiä valmennettaviani urheilee naisten SM-tasolla ainakin neljässä suomalaisessa naisten SM-sarjan joukkueessa (Diamonds, Flames, Dragons ja Elite) ja haluaisin uskoa, että olen valmentajana ollut vaikuttamassa siihen että he ovat harrastuksessaan kunnianhimoisia, haluavat kehittyä urheilijoina ja treenaavat kovaa korkealle asetettujen tavoitteidensa eteen.

—  Tuomarina olen toiminut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, tuomariluokitukseni on ICU level 4 eli korkein taso sekä cheerleadingissa että cheertanssissa. Viimeisimmäksi olen käynyt tuomaroimassa vuonna 2015 Venäjän ja Puolan mestaruus –kilpailut.

​

Puolan mestaruus -kisoja tuomaroimassa

Ketä perheeseesi kuuluu?

—  Perheeseeni kuuluu Lahja ja Markku, sekä muutama todella läheinen ystävä, joita kutsun myös veljikseni eli luen kuuluvaksi perheeseeni.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

—  Olen itse löytänyt vuosien saatossa takaisin lapsuuden harrastukseni pariin (ajalta, jolloin cheerleadingia ei vielä ollut tarjolla) ja harrastan kilpatanssia oululaisen Telemark Teamin riveissä. Kilpailen aktiivisesti kotimaassa alue-, valtakunnallis- ja Grand Prix -kilpailuissa. Ikäluokkamme on seniori 1 ja taitotasomme on B-luokka, eli toiseksi korkein taitotaso. Tanssimme parini kanssa ns. kilpatanssin kuninkuusluokkaa eli 10-tanssia, jossa harjoitellaan ja kilpaillaan viidessä latinalaistanssissa ja viidessä vakiotanssissa. Harjoittelemme kolmesta viiteen kertaa viikossa ja kilpailukaudella kilpailuja mahtuu noin 6-9 kisaa puoleen vuoteen.

—  Kilpatanssi syö ison osan vapaa-ajastani, mutta sen lisäksi harrastan cheerleadingin luottamustoimia ja parhaillaan olen Suomen Cheerleadingliiton varapuheenjohtaja. Liittotasolla intohimonani on kehittää lajia valtakunnallisesti, niin harraste- kuin kilpaurheilutasoillakin.

10-tanssiin kuuluvat niin latinalais- kuin vakiotanssitkin

Lempi televisio-ohjelmasi?

—  Television katsomiselle ei juuri jää aikaa, mutta silloin kun satun telkkarin ääreen niin olen hulluna ”rakkausohjelmiin”! Eli kaikenmaailman satuhäät, meidänhäät, kosintaohjelmat sun muut ovat heikkouteni :-) , lisäksi kaikenlainen scifi, jännitys ja kauhu on kiinnostavaa katsottavaa. Mitään sarjaa en seuraa viikkotasolla, sillä olen vuosia sitten päättänyt etten nauhoita mitään ohjelmia vaan katson televisiota vain ja ainoastaan jos satun juuri oikeaan ohjelman aikaan kuvaruudun ääreen.

Mitä hurjaa olet elämässäsi tehnyt?

—  Hurjaa... Jaahas. Olen aina ollut ennakkoluuloton ja vähän hurjapäinenkin, joten varmaan olen tehnyt aika paljonkin kaikenlaista hurjaa. Mutta mainittakoon tässä vaikka benji-hyppy ja vuoden 2007 Venezuelan matkalla seikkailu armeijan alueella. Piti mennä katsomaan guácharo-lintujen luolaa (lintu, joka elää öisin ja suunnistaa pimeässä kaikuluotaimella kuten lepakot), mutta eksyttiin pahasti. Raskailla aseilla varustetut armeijan miehet sitten melko karskilla tavalla ”ohjasivat” meidän takaisin oikealle tielle. Harvoin pelottaa oikeasti, mutta silloin pelotti!

Mitä pelkäät?

—  Hämähäkkejä vähän ja ampiaisia nykyään vähän enemmän, varsinkin viime syksyn jälkeen kun toimiston lattialla ryömi ”kertaalleen tapettu” ampiainen ja pisti minua varpaanväliin.

Lempiruokasi?

—  Lohipasta. Ja pekonipasta. Ravintolassa kunnon pihvi mediumina toimii aina. Omatekemistä ruoista uunilohi juusto-sienikastikkeella on lempiruokaani, josta muutkin tykkäävät kuuleman mukaan :-).

Mistä tykkäät työssäsi?

—  Työni on kivaa, koska se on sopiva sekoitus itsenäistä työtä ja tiimityöskentelyä. Saan olla tekemisissä mitä erilaisimpien ihmisten kanssa, kun olen yhteyksissä valmentajiin, harrastajiin ja heidän vanhempiinsa, johtokunnan jäseniin ja muihin sidosryhmiin. Voin myös itsenäisesti rytmittää työskentelyäni aika paljon, mikä taas antaa mahdollisuuksia tehdä töitä tehokkaasti ja oikeaan aikaan. Koska yhdistystoiminnassa on valtavasti erilaisia luottamustoimisia toimijoita, mahtuu mukaan monenlaisia luonteita ja erilaisia persoonia. Kaikkien kanssa toimiminen jouhevasti on välillä haasteellista, mutta toisaalta se on myös tämän työn paitsi suola, myös sokeri. Mikään ei ole niin hienoa kuin palaveerata vaikkapa innostuneiden ja idearkkaiden valmentajien tai johtokuntalaisten kanssa – Siitä saa itselleenkin energiaa ja voimaa päiväkausiksi eteenpäin.

—  Tykkään työstäni myös siksi, että ole unelma-ammatissani: Lukioikäisenä kun kerroin 90-luvun puolivälissä Lyseossa opolle että suunnitelmissani on työllistyä tulevaisuudessa cheerleadingin pariin, hän nauroi minut melkein ulos luokasta... Monien mutkien kautta voin kuitenkin nyt todeta, että sain mitä tavoittelin ja päivätyöni on juurikin cheerleadingin parissa. Unelmat siis saa toteen, kun tarpeeksi tekee töitä asian eteen!

90-luvulla NL cheerleaderit olivat tuttu näky Oulun Voimamies-kisoissa (kuva vuodelta 1996)

Mikä NL:ssä on parasta?

—  NL:ssä parasta on se, että se on kaikille. Meillä harrastamisen voi aloittaa minkä ikäisenä, kokoisena, näköisenä tai kuntoisena tahansa, cheerleading ja cheertanssi sopii kaikille. Meillä on helppo päästä porukkaan mukaan ja harrastaa, jokainen on tervetullut! Nuorin harrastaja tällä hetkellä on 2,5-vuotias ja vanhin taitaa olla jo 70-vuotta. Väliin mahtuu koko elämän kirjo, niin harrastelijoita kuin sm-tason kilpaurheilijoitakin.

—  Meidän valmentajat ovat suurimmilta osin luottamustoimisia valmentajia eli he eivät saa ohjaustyöstään palkkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat mukana ohjamaassa cheerleadingia siksi että heillä on intohimo ja palo siihen – Se on mielestäni tosi iso etu ja yksi NL:n vahvuus, että meidän ohjaajat ovat niin innostuneita asiastaan. Suurin osa heistä on myös valtavan kunnianhimoisia eli he haluavat kehittää itseään, kouluttautua valmentajina ja tulla koko ajan paremmiksi ohjaajiksi. Vuoden alku onkin ollut ihan mahtavaa yhteen hiileen puhaltamista, on oikein sellainen #nlperhe –fiilis kun uutta kautta on porukalla valmisteltu.

Miksi cheerleading on huippua?

—  Cheerleading on joukkueurheilua parhaimmillaan. Lajissa painottuu sitoutuneisuus, ryhmähenki ja luottamus toisiin. Harjoituksissa ollaan joukkueena, joukkuehenkeä vahvistetaan ja myöhemmin kilpailutoiminnassa sekä voitot että tappion hetket koetaan yhtessä joukkuekavereiden kanssa. Tätä lajia harrastavalla nuorella ei ole vain yhtä kaveria, ei kahta eikä edes kolmea, vaan koko joukkueellinen kavereita joiden kanssa kasvaa, kokea, elää ja oppia liikunnallinen elämäntapa cheerleadingin parissa. Osa omista joukkuekavereista jää pysyviksi, elämänmittaisiksi ystävyyssuhteiksi ja lajin parissa saadut kokemukset pysyvät muistoissa koko elämän ajan. Cheerleading on tietyllä tapaa extremelaji, jossa pääroolissa ovat luottamus, rohkeus, yhteistyö ja avoimmuus – Juuri sellaisen ominaisuudet, joita muuallakin elämässä tarvitaan. Cheerleadingissä on tärkeää kehittyä sekä yksilönä että joukkueena - Näin monipuolista joukkueurheilua ja taitolajia saa hakea!

Kuvassa voittoisat vuoden 2009 Timantit Daytona Beachin rantavesissä. Muutaman päivän päästä kuvan otosta he olivat myös MM-hopeamitalisteja!